Ollessani itse 15-vuotias eli reilut 15 vuotta sitten, oli tapana kokoontua kavereiden kanssa aina Tampereen Hämeenkadulla McDonaldsin edustalle. Nuoria oli runsaasti, ajoittain jopa niin paljon, että eteneminen kadulla oli hankalaa. Muistan olleeni paikalla myös silloin, kun Hämeenkadulla tapahtui raaka henkirikos, jonka uhrina oli nuori poika. Samoina vuosina kouluni kaksi tyttöä joutuivat henkirikosten uhriksi. Teot tuntuivat ja tuntuvat edelleen käsittämättömiltä. Myöhemmin olen miettinyt, minkälaiseen maailmankuvaan nuo tapahtumat minua ja kavereitani kasvattivat. Olin silloin vielä liian nuori ymmärtämään tekojen merkitystä laajemmin. Tapahtuvat ovat silti piirtyneet mieliini hyvin yksityiskohtaisesti.
Empiirisesti havainnoituna ajat ovat tuosta Hämeenkadullakin rauhoittuneet. Myös tilastot osoittavat, että nuorisorikollisuus ei ole lisääntynyt ja yhä harvempi nuori syyllistyy rikoksiin. Tämän päivän Hämeenkadulla ei perjantai- ja lauantai-iltaisin ole samalla tavalla sankoin joukoin tavallisia nuoria näkyvissä. Sen sijaan syrjäytyneitä narkomaaneja ja alkoholisteja, varsin nuoriakin, on paikalla jonkin verran.
Näkymä kuvastaa hyvin sitä kehitystä, johon olemme kulkeneet koko yhteiskunnassa. Hyvinvointierot ovat kasvaneet ja se näkyy myös Tampereen katukuvassa ja rikosten kumuloituessa pienelle tekijäjoukolle. Valtaosalla myös nuorista menee hyvin, aiempaa paremmin. Vapaa-ajan harrastukset ovat heillä mielekkäitä ja perheen antama tuki aiempaa vahvempi. Vastaavasti meillä on pieni, mutta aiempaa moniongelmaisempi nuorten joukko, joiden syrjäytymiskierre on alkanut jo varhain ja heidän olohuoneensa Tampereella on Keskustorin ympäristö. Joukko ei ole suuri, mutta aiheuttaa arjen turvallisuuden näkökulmasta häiriötä, pahennusta ja turvattomuutta. Ei olekaan ihme, että turvattomuuden tunne lisääntyy, vaikka muutokset rikostilastoissa eivät ole merkittäviä. Samanaikaisesti he ovat nuoria, joiden tulevaisuus näyttäytyy toivottomana työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkeputkena. Yhteiskunnalle koituvien taloudellisten tappioiden lisäksi heidän asemansa on aina myös inhimillinen tragedia.
Tuloerojen kasvaminen on uhka, joka johtaa voimakkaaseen eriarvoistumiskehitykseen. Lopputulos on nähtävissä varsin konkreettisesti arjen katukuvassa. Syrjäytyneitä ja rikollisuutta tulee aina olemaan. Poliittisilla päätöksillä voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka suureksi kuilu konkreettisesti kasvaa tavallisen ohikulkijan ja narkomaanin välillä myös Tampereen Keskustorilla.
Anna-Kaisa Heinämäki
Kaupunginvaltuutettu, varakansanedustaja, ylikonstaapeli