Tampereen vihreiden ja Tampereen vihreiden nuorten yhteistyönä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa pohdittiin 2.9. suomalaisen seksivalistuksen ja nuorten seksuaaliterveyden tilaa. Vaikka moni hoitaa asiansa hyvin, on ongelmiakin olemassa melko paljon. Niistä voi lukea tarkemmin alustuksestani:
Paneeli- ja yleisökeskustelussa käytiin läpi ongelmien mahdollisia syitä ja ideoitiin parempaa seksuaalikasvatusta. Melko yksimielisesti todettiin, että sitä tarvittaisiin ainakin lisää. Etenkin ammattikouluissa, joiden aikana monet lähtevät tutkimaan seksuaalisuutta aktiivisesti, on suuri tarve lisätiedolle.
Erimielisyyttä syntyi kuitenkin jo siitä, kuinka aikaisin seksivalistus pitäisi aloittaa. Toiset olivat sitä mieltä, että yläasteen alkupuolella aihe ei ole vielä kovin ajankohtainen, jolloin opetus voi mennä vähän hukkaan. Toisten mielestä seksuaalisuutta voitaisiin käsitellä jo ala-asteella, esimerkiksi kertomalla kehon kehityksen ohella itsetyydytyksestä. Itse pidän ideaa hyvänä, onhan aihe monille jo tuolloin ajankohtainen hyvin varhain. Seksuualisen itsetunnon ja itseluottamuksen kannalta varhainen tieto on varmasti tärkeää. Lisäksi pitää muistaa, että peruskoulun loppuun mennessä jo 22% nykynuorista on harrastanut yhdyntäseksiä, ja vastaavasti 17% heistä ei ole käyttänyt lainkaan ehkäisyä. Tietoa seksuaalisuuden turvallisesta toteuttamisesta siis tarvitaan.
Toisaalta kaikkia nuorten seksikäyttäytymisen ongelmakohtia ei voi ratkaista yksinään, vaan kyse on myös alkoholinkäytöstä. Itse uskon, että juuri tähän ongelmaan tarvitaan seksiä demystifioivaa valistusta ja muuta informaatiota, joka vähentää etenkin poikien suorituspaineita (esim. peniksen koon ja naisten nautinnon tosiasioiden suhteen).
Paneelissa esitettiin, että koulujen seksivalistuksessa olisi hyvä käyttää enemmän videoita. Tämä onkin yksi tapa helpottaa ongelmia, joita syntyy seksuaalisuutta ujostelevista opettajista. Näkemällä oppiminen voi olla hyvinkin tehokasta, ja se tuo vaihtelua pitkiin koulupäiviin. Tärkeää voi olla myös aidon seksin näkeminen. Netin pornotarjonnan ei pitäisi olla ainoa tapa nähdä, miten esimerkiksi yhdyntä tapahtuu.
Videot eivät kuitenkaan saa syrjäyttää elävän aikuisen antamaa seksivalistusta. Yksi hyvä menetelmä voi olla esimerkiksi anonyymisti valistustunneilla kirjoitetut laput, joihin opettaja sitten vastaa. Myös neuvontapuhelimista on hyviä kokemuksia. Tällaiset neuvontapalvelut olisikin syytä tuoda vielä lähemmäs nuoria tarjoamalla seksuaalisuuttta koskevaa neuvontaa esimerkiksi Skypen, messengerin tai muiden internetpalveluiden kautta.
Seksikasvatuksessa pitäisi myös korostaa enemmän vastuullisuuden hyviä puolia, eikä vain pelotella mahdollisilla ongelmilla. Esimerkiksi hyvin hoidettu ehkäisy antaa mahdollisuuden nauttia seksuaalisuudesta aktiivisesti ilman kipuja ja tautien paranteluun tuhrattuja taukoaikoja. Perusteellisella, ajan kanssa harrastetulla seksillä on myös tapana olla hätäistä tusinaseksiä nautinnollisempaa. Nuortenkin pitäisi saada sitä varten tietoja ja taitoja eikä opetella asiaa vuosia kantapään kautta. Nykyään valistus keskittyy aivan liikaa vain ehkäisyyn ja yhdyntään.
Yksi vakava puute seksivalistuksessa on myös seksuaalivähemmistöille tarjotun tiedon heikko tilanne. Valistus voi kouluissa olla olematonta, ja asiantuntijakin saattaa kysyttäessä vastata, ettei oikeastaan aihetta tunne. Se on katastrofaalista. Opettajille olisi pikimmiten annettava aiheesta täydennyskoulutusta. Yksikään nuori ei saa lähteä peruskoulusta kuvitellen, ettei saman sukupuolen välisissä seksisuhteissa tarvitsisi käyttää ehkäisyä.
Käytännön ratkaisuna nuorten ehkäsyongelmaan esitettiin, että kouluista tulisi saada ilmaiseksi kondomeja muutenkin kuin terveydenhoitajalta, jonka tapaamisen kynnys on melko korkea. Huolena tosin oli, että osa kondomeista päätyisi ilmapalloiksi tai muuhun sopimattomaan käyttöön, mutta ViNOn puheenjohtaja Heikki Sairanen esitti hyvän pointin siitä, että kondomeista pitäisi tehdä nuorille yhtä tylsiä esineitä kuin hammasharjoista. Alkuviihteen jälkeen kondomit menisivät siihen käyttöön, mihin ne on tarkoitettukin.
Nykyään ilmaista on klamydian hoito; jatkossa tulisi pyrkiä siihen, että seurauksien sijaan hoidettaisiin syitä. Jatkossa seksuualisuuden ongelmien syiden ja seurauksien havaitsemiseksi on entistä useammin kuunneltava aiheen asiantuntijoita: nuoria itseään.
Lopuksi voi todeta, että aihe herätti paljon kiinnostusta. Yhtä mieltä oltiin ainakin siitä väitteestä, että ”jotain tartteis tehdä”. Tavin ja Virnun yhteinen keskustelutilaisuus oli hyvä alku sen selvittämiseksi, mitä käytännön vaihtoehtoja voimme lähteä viemään eteenpäin.
Hanna Hakko
Ympäristöpolitiikan opiskelija, Tampereen vihreiden nuorten varapuheenjohtaja