Esittelyssä elinvoiman palvelualueen lautakuntien apulaispormestari
Johanna Kirjavainen
Empatia ja tutkittu tieto kuuluvat yhteen myös politiikassa.
Tästä lähtökohdasta lähden hoitamaan Tampereen elinvoiman apulaispormestarin tehtävää, johon kaupunginvaltuusto minut eilen nimesi elokuun loppuun asti. On suuri kunnia ja luottamuksen osoitus päästä toimimaan tässä tehtävässä vihreiden mandaatilla Jaakko Mustakallion vanhempainvapaan ajan.
Lähdin politiikkaan rakentaakseni Tamperetta ja Suomea, jossa huomioidaan ilmaston ja luonnon reunaehdot ja pidetään samalla kaikista huolta. Tampereen tilanne on tällä hetkellä monin tavoin haastava: työttömyys ja asunnottomuus ovat kasvussa, ja maan hallituksen toimet ovat vaikeuttaneet tilannetta entisestään. Tarvitsemme jatkossakin määrätietoista, tutkittuun tietoon nojaavaa politiikkaa, joka vahvistaa kestävää elinvoimaa ja pitää huolta myös niistä, jotka ovat vaarassa pudota kyydistä.
Millainen tyyppi elinvoiman apulaispormestarin tehtävää nyt Tampereella sitten hoitaa?
Olen 37-vuotias kahden lapsen äiti, tekniikan tohtori tuotantotaloudesta ja teknologia- ja innovaatiojohtamisesta sekä yrittäjäperheen kasvatti. Diplomi-insinöörin ja tutkijan taustani näkyy toiminnassani siten, että painotan päätösten pohjana aina parhaan käytettävissä olevan tiedon merkitystä ja sen luotettavuuden arviointia.
Yrittäjäperheen lapsena minulla oli nuorempana ehkä hieman yksinkertainenkin ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Kun oma mielenterveys järkkyy, kuten minulla synnytyksen jälkeisen masennuksen myötä kävi, ymmärtää nopeasti, että asiat ovat monimutkaisempia. Uskon vahvasti siihen, että yhteiskunnan turvaverkon pitää kannatella silloin, kun omat jalat eivät meinaa kantaa. Päätöksenteossa empatian ja tutkitun tiedon tuleekin kulkea käsi kädessä.
Mitkä ovat kolme tärkeintä teemaa juuri nyt Tampereella?
Politiikka on minulle ennen kaikkea vastuuta tulevaisuudesta – siitä, millaisessa kaupungissa lapsemme kasvavat ja millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on elämässään.
Tampereella meidän on tehtävä kaikkemme vahvistaaksemme ihmisten uskoa tulevaisuuteen ja lievittääksemme nykyisen hallituspolitiikan tuottamaa pahoinvointia ja toivottomuutta.
Tarvitsemme lisää toivoa luovia tekoja.