Työssäni ensihoidossa olen huomannut, että ihmiselle on tärkeintä tulla kuulluksi – kohdatuksi ennakkoluulottomasti omana itsenään. Ihmisen toimesta, jolla on aikaa perehtyä juuri hänen tilanteeseensa. Vaikka terveydenhuollon järjestelmämme on tavoitettavissa vuoden jokaisena päivänä, se ei kuitenkaan mahdollista tätä aina läheskään riittävän hyvin.
Saatavilla olevan avun tulisi mukautua paremmin ihmisten yksilöllisiin elämäntilanteisiin ja avun tarpeeseen. Kohtaamisessa ammattilaisen kanssa voidaan usein pystyä puuttumaan juuri sillä hetkellä käsillä olevaan tilanteeseen, mutta yksilöllinen perehtyminen ongelman syihin ei välttämättä aina toteudu. Jos esimerkiksi terapiaa tai keskusteluapua ei ole saatavilla kohtuullisessa ajassa, saatu apu voi jäädä riittämättömäksi.
Hoidon jatkuvuuden turvaaminen on aina erityisen tärkeää. Monille kuitenkin varhainen puuttuminen on avainasemassa, sillä heillä ei ole välttämättä esimerkiksi lainkaan diagnosoitua mielenterveyden ongelmaa. Oikea-aikaisen ja helposti saatavilla olevan avun ansiosta tilanteen vaikeutuminen voidaan estää. Mielenterveyden ongelmat vaikuttavat aina myös ihmisen läheisiin, kuten perheeseen. Ne vaikuttavat usein myös työhön, joka voi vaikeuttaa elämäntilannetta entisestään. Mitä aiemmin ihmistä voidaan auttaa, sitä vähemmän syntyy myös uusia ongelmia.
Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että jopa yhden kerran lyhytterapia voi tuottaa hyviä tuloksia. Kuulluksi tuleminen ja vaikean elämäntilanteen käsittely ammattilaisen kanssa voi lyhyessäkin ajassa tukea ratkaisevasti ihmisen omia voimavaroja ja auttaa häntä eteenpäin. Kroonisessa resurssipulassa ajaudutaan kuitenkin usein todellisuuteen, jossa vain he saavat apua, jotka voivat huonoimmin. Jos varhaisessa vaiheessa oikeanlaista apua ei ole saatavilla lainkaan tai se on riittämätöntä, ongelmat vain pahenevat. Se on inhimillisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätöntä.
Matalan kynnyksen lyhytterapiaa on otettu käyttöön ainakin Helsingissä, mutta hyvät käytännöt leviävät usein valitettavan hitaasti. Syynä on tietynlaisen siiloutumisen lisäksi usein myös krooninen resurssipula, joka hidastaa tai estää uusien toimintamuotojen ottamista käyttöön.
Päätöksenteon tehtävä on osaltaan purkaa siiloja sekä edistää yhteistyötä ja uuden luomista. Sen tehtävä on turvata arvovalinnoin ne resurssit, joiden avulla asiantuntijat voivat jalkauttaa sellaisia toimintamalleja ja palveluja, jotka tuovat oikea-aikaisen avun lähemmäksi ihmisiä. Päätöksenteon tehtävä on myös antaa ne mahdollisuudet, joiden avulla ammattilaiset voivat ruohonjuuritasolla auttaa ihmisiä ja tehdä työnsä hyvin – sekä omasta jaksamisestaan ja turvallisuudestaan varmoina.
Tämä tavoite ei ole millään tavalla mahdoton saavuttaa. Se vaatii yhteistä tahtoa, arvovalintoja ja ehkä hieman myös rakenteellisia muutoksia. Ennen kaikkea se vaatii kuitenkin ymmärrystä siitä, että mielenterveys koskettaa meitä jokaista kaikissa elämämme vaiheissa. Siten se koskettaa myös jokaista politiikan ja yhteiskunnan osa-aluetta.
Erik Lydén
Ensihoitaja
Tampereen kaupungin varavaltuutettu (vihr.)
Tampereen Vihreiden kuntavaaliehdokas
Tampereen Vihreät on käynnistänyt pormestariehdokkaan valinnan syyskokouksessaan. Pormestariehdokkaaksi haluavat voivat ilmoittautua Tampereen Vihreiden vaalipäällikölle marraskuun aikana. Neuvoa-antava jäsenkysely pormestariehdokkaasta järjestetään joulukuussa. Pormestariehdokas pyritään nimeämään tammikuun yleiskokouksessa.
– Tampereen Vihreiden linja on ollut, että vaaleihin lähdetään ensisijaisesti pormestariehdokkaalla, ja ehdokkuutta koskeva avoin hakuprosessi noudattaa yleisiä toimintaperiaatteitamme. Meillä on erinomainen ehdokastilanne, ja yleisesti vaaleihin valmistautuminen on pitkällä. Pormestariehdokkaan valintaprosessin käynnistäminen on luonteva askel tässä vaiheessa, toteaa Tampereen Vihreiden puheenjohtaja Mira Isomäki.
Tampereen Vihreiden toinen puheenjohtaja ja ehdokashankintatyöryhmän puheenjohtaja Juhana Suoniemen mielestä pormestariehdokkaan asettaminen on tärkeää avoimuuden kannalta.
– Tavoitteemme on nousta Tampereen suurimmaksi puolueeksi. Käynnistämme nyt pormestariehdokashaun, sillä vihreät haluavat tarjota äänestäjille varmuuden siitä, kenen johdolla vihreät kaupunkia kehittäisivät. Tulevan pormestarin on tärkeätä kyetä sovittamaan yhteen eri puolueiden tavoitteita ja yhdistää valtuustoryhmiä yhdessä sovittujen tavoitteiden taakse. Olen varma, että ehdokasjoukostamme nousee esiin sellainen henkilö.
Lisäksi syyskokouksessa nimettiin yhdeksän uutta ehdokasta kuntavaaleihin. Joukossa on sekä kokeneita poliitikkoja että ensikertalaisia. Aiemmin muun muassa kansanedustajana ja apulaispormestarina toiminut kaupunginvaltuutettu ja valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen lähtee jälleen kuntavaaliehdokkaaksi.
Parviaisen mukaan seuraavan valtuuston työssä on huolehdittava erityisesti vastuullisen ilmastopolitiikan käytännön toteutuksesta, koronapandemian vaikutusten korjaamisesta osana reilua muutosta sekä erityisesti lasten ja nuorten sekä ikäihmisten palveluista.
– Tulevan valtuuston on jatkettava kauaskantoista päätöksentekoa ja varmistettava, että esimerkiksi osattomuuteen puututaan edelleen paremmin. Samalla meidän on varmistettava Tampereen asema Suomen vetovoimaisimpana kaupunkina, jossa kulttuurielämä kukoistaa ja arki on turvallista jokaiselle, Parviainen jatkaa.
Yksi kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla olevista on 18-vuotias Niko Tammelin, joka on Tampereen yhteiskoulun lukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja. Hänen mielestään on tärkeää, että nuoret otetaan mukaan päätöksentekoon.
– Jos emme pidä huolta nuorista tänään, tekijöitä ei ole tulevaisuudessa. Huomisen päätöksiä täytyy tehdä jo nyt.
13.11.2020 nimetyt kuntavaaliehdokkaat
Helimo Matti, 43, opettaja, kasvatustieteiden maisteri
Hiltunen Hanna, 23, politiikan tutkimuksen opiskelija
Joutsio Saila, 68, yrittäjä, eläkkeellä
Lehikoinen Maria, 33, kirjanpitäjä, tiiminvetäjä
Parviainen Olli-Poika, 40, MSc, valtiosihteeri
Tammelin Niko, 18, opiskelija
Valtonen Virpi, 52, tohtorikoulutettava, kouluttaja
Vuorio Jaakko, 33, väitöskirjatutkija, luokanopettaja
Öljymäki Tanja, 32, sosionomi
Lisätietoja:
Juhana Suoniemi, Tampereen Vihreiden toinen puheenjohtaja ja ehdokashankintatyöryhmän puheenjohtaja, puh. 050 552 5769
Tuuli Tomperi, Tampereen Vihreiden vaalipäällikkö, puh. 044 493 7259
Tampereen Vihreät nimesi ensimmäiset neljäkymmentä kuntavaaliehdokasta kevätkokouksessaan 26.5. Ehdokkaiden määrä on ennätyksellisen korkea, sillä Tampereen Vihreiden historiassa ei ole nimetty vuotta ennen kuntavaaleja näin montaa kuntavaaliehdokasta. Nimettyjen ehdokkaiden joukossa on tunnettuja vaikuttajia niin kansalliselta kuin paikalliseltakin tasolta. Ensi vaalikauden kaupunginvaltuutetuksi hakevat muun muassa Vihreiden nuorten puheenjohtaja Brigita Krasniqi, Tampereen vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Olga Haapa-aho, Tampereen kaupungin elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestari Jaakko Stenhäll, kansanedustaja Iiris Suomela sekä vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio. Ehdokaslistalla on ihmisiä kaikista eri väestöryhmistä, opiskelijoista eläkeläisiin.
“Ehdokastilanteemme on erinomainen, mikä heijastaa sitä, että ihmisillä on aitoa halua vaikuttaa Tampereen kehitykseen kaupunkina ja Pirkanmaan maakunnan veturina. Näistä ratkaisuista halutaan kestäviä ja ilmastoystävällisiä”, toteaa Tampereen Vihreiden puheenjohtaja Mira Isomäki.
“Nyt tulee painottaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää uudelleenrakentamista ja palvelujen saatavuuden parantamista. Meille tulee täyden sadan ehdokkaan lista ja vaalivoitto on realistinen”, lisää Tampereen Vihreiden toinen puheenjohtaja ja ehdokashankintatyöryhmän puheenjohtaja Juhana Suoniemi.
Kaikki Tampereen Vihreiden kevätkokouksessa nimetyt kuntavaaliehdokkaat aakkosjärjestyksessä:
Aaltonen Janne, Backman Henri, Caglayan Merve, Haapa-aho Olga, Harmaala Sonja, Hiltunen Petteri, Isomäki Mira, Jaatinen Tuila, Jussila Perttu, Kaario Taru, Kaipainen Jouni, Karjalainen Miisa, Kivistö-Orjatsalo Elisa, Klöf Markus, Koivula Markus, Kojo Katariina, Kondie Tuomo, Krasniqi Brigita, Lantz Juha, Luoma-aho-Nyman Sanna, Lydén Erik, Miettinen Tanja, Mikkonen Tiina, Moilanen Anna, Mustakallio Jaakko, Nissinen Riina, Nisumaa-Saarela Katja, Ojala Ellen, Parhankangas Suvi, Roivainen Irene, Saarinen Paula, Sareila Hanna, Silius-Haouari Nina, Siuro Petri, Spännäri Jenni, Stenhäll Jaakko, Suomela Iiris, Tynkkynen Oras, Tynkkynen Ville ja Viljanen Ville.
Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja, apulaispormestari Olli-Poika Parviainen avaa vihreiden näkemyksiä rantaväylän tunnelista.
Rantaväylän tunnelista ja Ranta-Tampellasta on tullut kokoaan suurempi symboli- ja arvovaltakysymys. Asiaan liittyvä keskustelu on latautunutta ja paikoitellen myös asiatonta.
Asiasta päätetään näillä näkymin lopullisesti kaupunginvaltuustossa 16.9. Kaupunginhallituksessa myönteinen kanta voitti niukasti, mutta siitä ei voi erilaisten voimasuhteiden vuoksi päätellä valtuuston kantaa.
Rantaväylän tunneli on kallis, mutta kaupungin osuus ei ole lähelläkään esimerkiksi Vuoreksen kaupunginosan kustannuksia. Ylipäänsä julkisessa keskustelussa on päässyt unohtumaan, että Tampereella on tehty ja tehdään koko ajan monia muita merkittäviä investointeja joista ei juurikaan käydä keskustelua huomion ja hermoilun keskittyessä tunneliin.
Esimerkiksi Vuoreksen kaupunginosaan investoidaan yli 220 miljoonaa euroa ilman sen suurempaa julkista keskustelua. Muina esimerkkeinä keskusjätevedenpuhdistamon hintalappu on 190 miljoonaa euroa ja Koukkuniemen parannusinvestoinnit maksavat yli 100 miljoonaa euroa.
Väestömäärän arvioidaan kasvavan kaupunkiseudullamme 90 000 ihmisellä vuoteen 2030 mennessä ja asuntoja kannattaa rakentaa myös kantakaupunkiin, jossa on helpompi toteuttaa kestävää kehitystä ja jossa on valmista infrastuktuuria hyödynnettäväksi toisin kuin vaikkapa uusissa lähiöissä. Mielestämme Näsijärven ranta-alueen vapauttaminen autoilta osaksi ihmisten kaupunkikeskustaa on hyvä asia. Tunnelihanke lisäisi myös Särkänniemen ja Onkiniemen alueiden saavutettavuutta.
Ainakin tähän asti pitkä tunneli on ollut toimiva kompromissi, johon myös valtio on 60 miljoonalla eurolla sitoutunut. Siinä on haettu sellaista kohtuuhintaista ratkaisua, jolla ranta-alue saadaan vapautettua ihmisten käyttöön ja liikenne kohtuullisen sujuvaksi kaikilla kulkumuodoilla.
Myös taloudellinen taantuma ja Tampereen kehno työllisyystilanne puoltavat tunnelin toteutusta.
Tavoitteemme on nostaa joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta edelleen ja varmistaa sujuva joukkoliikenne kaupunkiseudun kasvaessa. Autoilun kulkumuoto-osuuden vähentäminen on välttämätöntä jotta liikennejärjestelmä ei mene tukkoon. On kuitenkin tosiasia, että väestönkasvu tuo mukanaan myös uusia autoilijoita. Meidän on varmistettava liikenteen jonkinasteinen sujuvuus mutta ehkäistävä samalla sen kohtuutonta kasvua. Siksi meidän on fiksun kaupunkisuunnittelun lisäksi investoitava esimerkiksi raitiotiehen ja bussiliikenteen kehittämiseen, jotka eivät ole millään tavalla vastakkaisia tunnelin ja Ranta-Tampellan kehittämiseen nähden.
Suurissa hankkeissa on mietittävä paitsi sitä mitä itse pitää parhaana, myös sitä mikä on toteutuskelpoista ja minkä taakse saadaan enemmistö. Esimerkiksi Aamulehden gallupissa 1.9. uutisoitu enemmistö tunnelia vastaan ei tarkoita enemmistöä minkään yksittäisen vaihtoehdon puolesta. Alueen jättäminen nykyiseksi nollavaihtoehdon mukaisesti taas ei ole edullinen ratkaisu kaupungille eikä tavoitteillemme.
Vaihtoehtoisissa esityksissä on tähän asti ollut jokin radikaali heikkous ja useimmat niistä ovat perustuneet autoilun merkittävään tukemiseen. Hanketta on viety eteenpäin yli vuosikymmenen ajan. Hätäjarrun käyttö tässä kohtaa toisi arvaamattomia riskejä, mahdollisesti paljon huonomman lopputuloksen ja merkittäviä lisäkustannuksia.
Olemme siis pääosin valmiita hyväksymään nykyisen ratkaisun. Suhtaudumme kuitenkin erittäin varauksellisesti eritasoliittymien kaltaisiin suuriin tiehankkeisiin, sekä pitkän tunnelin että muiden vaihtoehtojen osalta ja pyrimme edelleen vaikuttamaan näihin asioihin. Esimerkiksi tiesuunnitelmia kannattaisi tarkistaa vähemmän massiivisiksi ja eritasoliittymien korvaaminen vaikkapa kaupunkinopeuksiin perustuvilla kiertoliittymillä arvioida tarkemmin.
Aiemmin tunnelihankkeella oli valtuuston suuren enemmistön kannatus. Se, että SDP ja Vasemmistoliitto muuttivat käytännössä poliittisen nokittelun vuoksi kantaansa vuonna 2010 ja tekivät sittemmin arvatenkin perussuomalaisten kirittämänä tunnelin vastustuksesta kärkiteeman vaaleissa tai se, että perussuomalaiset ovat toistaiseksi vastustaneet käytännössä kaikkia kaupungin investointeja, ei ole muuttanut itse asiaa meidän näkökulmastamme: kyseessä on edelleen siedettävä kompromissi ja ”vain” yksi suurehko investointi muiden joukossa. Hankkeessa on heikkoutensa mutta sen kanssa voi elää. Toimivampia ja taloudellisempia vaihtoehtoja ei ole esitetty ja hankkeen kaatuessa takeita uuden ratkaisun löytymiseksi tai rahoittamiseksi pitkään aikaan ei ole.
Vihreät valtuutetut perehtyvät asiaan ja päättävät itse miten toimivat syyskuun kokouksessa. Tätä suosittelen myös muille. Ryhmäpäätökset ja juonittelu eivät ole tätä päivää.
Onneksi asia saataneen pian tavalla tai toisella päätökseen ja pääsemme toivottavasti keskittymään kaupungin talouden tasapainottamiseen ja budjetin valmisteluun. Sitä ennen toivon malttia kaikilta asianosaisilta. Ei tämän pitäisi elämää suurempi asia olla.
