Terapiakeskus Vastaamon tietomurto nosti mielenterveystyön kertaheitolla koko kansan huulille. Tietomurron uhreille osoitettiin tukea laajalla rintamalla, kuten oikein onkin, ja monet rohkeat yksilöt olivat valmiita kertomaan joutuneensa tietomurron kohteeksi tai kiristyksen uhriksi. Samalla laitettiin pystyyn useita sosiaalisen median kampanjoita, kuten En lue, en jaa ja #terapiassatavataan.
Hyvää tarkoittavat kampanjat tulevat kuitenkin paljastaneeksi ne tarinat ja narratiivit, joiden varaan mielenterveystyö rakentuu. On selvää, että jokainen haasteita kohdannut ihminen on yhtä arvokas, eikä terapiaan voi hakeutua vääristä syistä. Samalla on kuitenkin huomattava, että etuoikeudet ja yhteiskunnalliset valtarakenteet vaikuttavat aina mielenterveydestä käytävään keskusteluun ja mielenterveyspalveluihin.
Voimaantumiseen ja voittamiseen keskittyvä mielenterveystarina on etuoikeutettu ja keskiluokkainen. Terapiassa voivat tavata muusikot, juontajat, poliitikot ja vaikuttajat, joiden taistelu mielenterveyden häiriöiden kanssa voidaan kehystää selviämiskertomukseksi, jossa kuilusta noustaan vahvempana ja parempana yksilönä. Lehtien sivuilla herkkiä ja henkilökohtaisia aiheita kuvataan, kun on selvää, että vaikeudet on jo voitettu.
Usein kuultu ohje on, että jokaisen vain pitäisi mennä terapiaan ilman pelkoa tai häpeää. Voittajanarratiivissa on kuitenkin perustavanlaatuisia ongelmia: me kaikki emme todellakaan tapaa yhdenvertaisina terapiassa. Koska voittajanarratiivi antaa ymmärtää, että kaikesta selviää sen kuin vain menee terapiaan, tulee mielenterveyden hoitamisesta yksilön ongelma. Narratiivi ei siis ota huomioon sitä, ettei avun ja palveluiden piiriin pääseminen ole kaikille yhtä helppoa ja kiinni vain häpeän kulttuurin ylittämisestä. Jonot opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden piiriin ovat niin pitkät, että moni jättää edes soittamatta YTHS:lle. Terapiakäynnit ovat kalliita ja monenlaisia resursseja vaativia, eikä keskiluokkainen ja valkoinen terveydenhuolto usein osaa kohdata vähemmistöjä. Monilla ei yksinkertaisesti ole varaa sairastaa.
Samalla unohtuu, etteivät kaikki meistä hae apua, jotta luova mieli voisi taas avata solmuja huikeilla tavoilla, eikä jokaisen potilaskertomuksella tosiaan voimaannuta. Näiden ajatusten nostaminen keskiöön voi pahimmillaan sekä työntää entistä syvemmälle marginaaliin ne, joiden tarina ei noudata sankaritarinan kaavaa, että tehdä terapian konseptista entistä kaukaisemman niille, joita keskiluokkainen voimaantuminen ei koske.
Sankaritarinoiden sijaan me tarvitsemme monipuolista puhetta mielenterveydestä, sen hoitamisesta ja häiriöistä. Vielä enemmän me tarvitsemme hyvin resursoituja, matalan kynnyksen palveluita, jotka ovat helposti saavutettavia ja jossa yhdenvertaisuus on keskiössä. Mielenterveystyön kriisiä ei kuulu ratkaista yksilön resursseilla, vaan yhteiskunnan vahvalla turvaverkolla.
Vilma Järvisalo
Opiskelija
Tampereen Vihreiden kuntavaaliehdokas
Mielenterveyden edistämisen on tärkeää paitsi inhimillisistä, myös taloudellisista syistä. Mielenterveysongelmien, kuten muidenkin terveysongelmien, ennaltaehkäisy on helpompaa, humaanimpaa ja kustannustehokkaampaa kuin niiden hoitaminen. Siksi laadukkaita mielenterveyspalveluita pitää tarjota kaikille niitä tarvitseville. On paljon tilanteita, joissa mielenterveyspalvelut ovat paras tapa vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin, mutta jaksamista ja mielenterveyttä voidaan tukea myös muilla tavoin, kuten tarjoamalla konkreettista apua erilaisissa elämäntilanteissa.
Mielenterveysongelmia voi tulla missä elämänvaiheessa tahansa, mutta erityisesti kuormittavat elämänvaiheet altistavat mielenterveysongelmille. Näihin kuormittaviin tilanteisiin tulisi puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tyypillinen kuormittava vaihe elämässä voi, kaikessa ihanuudessaankin, olla vauvan tulo perheeseen. Vauvan syntymä mullistaa elämän, eikä vauva-arjen raskauteen voi aina valmistautua. Hormonit voivat vaikuttavat mieleen tai vauva saattaa valvottaa ja vaatia jatkuvaa huomiota. Tällöin neuvolatyön merkitys korostuu.
Neuvola on parhaimmillaan perheen rinnallakulkija. Neuvolasta osataan ohjata oikean palvelun piiriin tai järjestetään tarvittaessa aika vaikkapa neuvolapsykologille matalalla kynnyksellä. On tärkeää, että neuvolan työntekijä tuntee perheen, ja että hänelle uskaltaa puhua myös erilaisista vaikeuksista. Neuvolan tuttuun työntekijään pitäisikin mielestäni saada yhteys hyvin matalalla kynnyksellä. Itse koen hankalana ja yhteydenottokynnystä nostavana tekijänä neuvoloiden yhtenäiseen, ajanvaraus- ja neuvontapuhelinpalveluun siirtymisen, kun aiemmin omalle työntekijälle pystyi jopa lähettämään tekstiviestin vaikka keskellä yötä (ja tunnustan itsekin näin eräänä epätoivoisena aamuyönä imetyksen kanssa tuskaillessani tehneeni).
Eräs monia lapsiperheitä kuormittava ongelma ovat nukkumisongelmat. Jos riittävää tukiverkkoa ei ole, vanhemmalle ei jää välttämättä aikaa palautua tai nukkua. Ja kun valvomista on jatkunut tarpeeksi kauan, ei uni välttämättä enää tule vanhemmallekaan. Olin itse neljä vuotta sitten tällaisessa tilanteessa. Vaikka myös puolisoni ja läheiseni hoitivat esikoistani, krooninen väsymys ja jatkuva valppaana oleminen veivät voimat. Tuolloin sain apua Tampereen lapsiperheiden kotipalvelusta, josta ihana hoitaja kävi pari kertaa hoitamassa vauvaa. Vaikka en tarvinnutkaan apua tuolloin enempää, pelkkä tietoisuus palvelun olemassaolosta auttoi. Tätäkin palvelua tulisi mielestäni kehittää entistä ennaltaehkäisevämpään suuntaan, sillä tällä hetkellä kriteereissä painottuvat jo olemassa olevat vaikeudet. Kaupungin tulisi kehittää myös varsinaisiin uniongelmiin vastaavia palveluita.
Aina jaksamista ja arkea tukevat palvelut eivät riitä, vaan on paljon tilanteita, joissa mielenterveyspalvelut ovat paras tapa vaikuttaa ihmisen ja hänen perheensä hyvinvointiin. Mielenterveyspalveluiden erityisenä piirteenä näyttäisi olevan, että palveluita pitäisi osata etsiä, hakea ja jonottaa silloin, kun voimavarat ovat muutenkin vähissä. Väsynyt tai vaikka vain lievistäkin mielenterveysongelmista kärsivä vanhempi voi kerätä monta päivää voimia ja rohkeutta ottaa yhteyttä terveydenhoitopalveluihin. Silloin on tärkeää, että apua saa jo ensimmäisellä yhteydenotolla. Apua tulee saada myös riittävän nopeasti ja avun tulee keskittyä syiden, ei ongelmien hoitoon. Panostus mielenterveysongelmien hoitoon on panostus tulevaisuuteen. Hyvinvoiva vanhempi tarkoittaa myös paremmin voivia lapsia.
Mirja Salmijärvi
Arkkitehti
Tampereen Vihreiden kuntavaaliehdokas
Tampereen Vihreät on käynnistänyt pormestariehdokkaan valinnan syyskokouksessaan. Pormestariehdokkaaksi haluavat voivat ilmoittautua Tampereen Vihreiden vaalipäällikölle marraskuun aikana. Neuvoa-antava jäsenkysely pormestariehdokkaasta järjestetään joulukuussa. Pormestariehdokas pyritään nimeämään tammikuun yleiskokouksessa.
– Tampereen Vihreiden linja on ollut, että vaaleihin lähdetään ensisijaisesti pormestariehdokkaalla, ja ehdokkuutta koskeva avoin hakuprosessi noudattaa yleisiä toimintaperiaatteitamme. Meillä on erinomainen ehdokastilanne, ja yleisesti vaaleihin valmistautuminen on pitkällä. Pormestariehdokkaan valintaprosessin käynnistäminen on luonteva askel tässä vaiheessa, toteaa Tampereen Vihreiden puheenjohtaja Mira Isomäki.
Tampereen Vihreiden toinen puheenjohtaja ja ehdokashankintatyöryhmän puheenjohtaja Juhana Suoniemen mielestä pormestariehdokkaan asettaminen on tärkeää avoimuuden kannalta.
– Tavoitteemme on nousta Tampereen suurimmaksi puolueeksi. Käynnistämme nyt pormestariehdokashaun, sillä vihreät haluavat tarjota äänestäjille varmuuden siitä, kenen johdolla vihreät kaupunkia kehittäisivät. Tulevan pormestarin on tärkeätä kyetä sovittamaan yhteen eri puolueiden tavoitteita ja yhdistää valtuustoryhmiä yhdessä sovittujen tavoitteiden taakse. Olen varma, että ehdokasjoukostamme nousee esiin sellainen henkilö.
Lisäksi syyskokouksessa nimettiin yhdeksän uutta ehdokasta kuntavaaleihin. Joukossa on sekä kokeneita poliitikkoja että ensikertalaisia. Aiemmin muun muassa kansanedustajana ja apulaispormestarina toiminut kaupunginvaltuutettu ja valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen lähtee jälleen kuntavaaliehdokkaaksi.
Parviaisen mukaan seuraavan valtuuston työssä on huolehdittava erityisesti vastuullisen ilmastopolitiikan käytännön toteutuksesta, koronapandemian vaikutusten korjaamisesta osana reilua muutosta sekä erityisesti lasten ja nuorten sekä ikäihmisten palveluista.
– Tulevan valtuuston on jatkettava kauaskantoista päätöksentekoa ja varmistettava, että esimerkiksi osattomuuteen puututaan edelleen paremmin. Samalla meidän on varmistettava Tampereen asema Suomen vetovoimaisimpana kaupunkina, jossa kulttuurielämä kukoistaa ja arki on turvallista jokaiselle, Parviainen jatkaa.
Yksi kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla olevista on 18-vuotias Niko Tammelin, joka on Tampereen yhteiskoulun lukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja. Hänen mielestään on tärkeää, että nuoret otetaan mukaan päätöksentekoon.
– Jos emme pidä huolta nuorista tänään, tekijöitä ei ole tulevaisuudessa. Huomisen päätöksiä täytyy tehdä jo nyt.
13.11.2020 nimetyt kuntavaaliehdokkaat
Helimo Matti, 43, opettaja, kasvatustieteiden maisteri
Hiltunen Hanna, 23, politiikan tutkimuksen opiskelija
Joutsio Saila, 68, yrittäjä, eläkkeellä
Lehikoinen Maria, 33, kirjanpitäjä, tiiminvetäjä
Parviainen Olli-Poika, 40, MSc, valtiosihteeri
Tammelin Niko, 18, opiskelija
Valtonen Virpi, 52, tohtorikoulutettava, kouluttaja
Vuorio Jaakko, 33, väitöskirjatutkija, luokanopettaja
Öljymäki Tanja, 32, sosionomi
Lisätietoja:
Juhana Suoniemi, Tampereen Vihreiden toinen puheenjohtaja ja ehdokashankintatyöryhmän puheenjohtaja, puh. 050 552 5769
Tuuli Tomperi, Tampereen Vihreiden vaalipäällikkö, puh. 044 493 7259
