Ihmiselle tärkeintä on tulla kuulluksi
Työssäni ensihoidossa olen huomannut, että ihmiselle on tärkeintä tulla kuulluksi – kohdatuksi ennakkoluulottomasti omana itsenään. Ihmisen toimesta, jolla on aikaa perehtyä juuri hänen tilanteeseensa. Vaikka terveydenhuollon järjestelmämme on tavoitettavissa vuoden jokaisena päivänä, se ei kuitenkaan mahdollista tätä aina läheskään riittävän hyvin.
Saatavilla olevan avun tulisi mukautua paremmin ihmisten yksilöllisiin elämäntilanteisiin ja avun tarpeeseen. Kohtaamisessa ammattilaisen kanssa voidaan usein pystyä puuttumaan juuri sillä hetkellä käsillä olevaan tilanteeseen, mutta yksilöllinen perehtyminen ongelman syihin ei välttämättä aina toteudu. Jos esimerkiksi terapiaa tai keskusteluapua ei ole saatavilla kohtuullisessa ajassa, saatu apu voi jäädä riittämättömäksi.
Hoidon jatkuvuuden turvaaminen on aina erityisen tärkeää. Monille kuitenkin varhainen puuttuminen on avainasemassa, sillä heillä ei ole välttämättä esimerkiksi lainkaan diagnosoitua mielenterveyden ongelmaa. Oikea-aikaisen ja helposti saatavilla olevan avun ansiosta tilanteen vaikeutuminen voidaan estää. Mielenterveyden ongelmat vaikuttavat aina myös ihmisen läheisiin, kuten perheeseen. Ne vaikuttavat usein myös työhön, joka voi vaikeuttaa elämäntilannetta entisestään. Mitä aiemmin ihmistä voidaan auttaa, sitä vähemmän syntyy myös uusia ongelmia.
Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että jopa yhden kerran lyhytterapia voi tuottaa hyviä tuloksia. Kuulluksi tuleminen ja vaikean elämäntilanteen käsittely ammattilaisen kanssa voi lyhyessäkin ajassa tukea ratkaisevasti ihmisen omia voimavaroja ja auttaa häntä eteenpäin. Kroonisessa resurssipulassa ajaudutaan kuitenkin usein todellisuuteen, jossa vain he saavat apua, jotka voivat huonoimmin. Jos varhaisessa vaiheessa oikeanlaista apua ei ole saatavilla lainkaan tai se on riittämätöntä, ongelmat vain pahenevat. Se on inhimillisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätöntä.
Matalan kynnyksen lyhytterapiaa on otettu käyttöön ainakin Helsingissä, mutta hyvät käytännöt leviävät usein valitettavan hitaasti. Syynä on tietynlaisen siiloutumisen lisäksi usein myös krooninen resurssipula, joka hidastaa tai estää uusien toimintamuotojen ottamista käyttöön.
Päätöksenteon tehtävä on osaltaan purkaa siiloja sekä edistää yhteistyötä ja uuden luomista. Sen tehtävä on turvata arvovalinnoin ne resurssit, joiden avulla asiantuntijat voivat jalkauttaa sellaisia toimintamalleja ja palveluja, jotka tuovat oikea-aikaisen avun lähemmäksi ihmisiä. Päätöksenteon tehtävä on myös antaa ne mahdollisuudet, joiden avulla ammattilaiset voivat ruohonjuuritasolla auttaa ihmisiä ja tehdä työnsä hyvin – sekä omasta jaksamisestaan ja turvallisuudestaan varmoina.
Tämä tavoite ei ole millään tavalla mahdoton saavuttaa. Se vaatii yhteistä tahtoa, arvovalintoja ja ehkä hieman myös rakenteellisia muutoksia. Ennen kaikkea se vaatii kuitenkin ymmärrystä siitä, että mielenterveys koskettaa meitä jokaista kaikissa elämämme vaiheissa. Siten se koskettaa myös jokaista politiikan ja yhteiskunnan osa-aluetta.
Erik Lydén
Ensihoitaja
Tampereen kaupungin varavaltuutettu (vihr.)
Tampereen Vihreiden kuntavaaliehdokas