Suoniemi: Iidesjärven perhepuisto etenee vauhdilla!

Yksi Tampereen vihreiden pitkäaikaisista tavoitteista, Iidesjärven perhepuisto, etenee vauhdilla. Sekä kaupunginhallitus, että yhdyskuntalautakunta ovat aiemmin linjanneet, että Iidesjärven suunnittelua jatketaan perhepuistovaihtoehdon pohjalta.

Nyt odottelemme painosta juuri valmistunutta pilaantuneiden maiden selvitystä. Ennakkotietojen mukaan Rambollin tekemän selvityksen tulos on puiston toteutumisen kannalta myönteinen. Mitään merkittäviä yllätyksiä, ja siten lisäkuluja, ei ole tulossa.

Perhepuistosta on käyty ideakilpailu ja siitä on tehty maisemasuunnitelma.

Perhepuistovaihtoehdon rinnalla kuljetettiin pitkään rakentamisvaihtoehtoa. Yhdyskuntalautakunnan jäsen Niina Rissanen kirjoitti asiasta helmikuussa Tampereen vihreiden blogissa. Rissanen perustelee hyvin, miksi Iidesjärveä tulee kehittää nimenomaan perhepuistovaihtoehdon pohjalta.

Tämä on nyt toteutumassa, sillä perhepuistovaihtoehdon lisäksi keskustelussa on mukana enää ns. kevyen rakentamisen vaihtoehto, jossa Nekalantien varteen rakennettaisiin ”vähän puurakenteisia asuntoja”. Minusta sekin on liikaa, sillä perhepuiston toiminnot vaativat runsaasti tilaa, ja Iidesjärven luonnonarvojen tärkeä suojelu tulevat rajoittamaan puiston aluetta paljon. Nekalantien varsi kannattaa siis käyttää ennemmin virkistysalueiksi Nekalan ja mahdollisesti Viinikan ratapihan tulevien suunnitelmien virkistysaluetarpeen varmistamiseksi.

Tampereen perhepuisto on todella tärkeä virkistysaluehanke ja vaikka elämme vaikeita taloudelliisia aikoja, Iidesjärven perhepuiston jatkosuunnittelulle ja toteutukselle täytyy löytää rahoitus. Toivonkin myös uuden valtuuston olevan suotuisa perhepuiston rakentamiselle. Siinä voittaa koko Tampere.

Juhana Suoniemi
Yhdyskuntalautakunnan varapuheenjohtaja

13 vihreää ratkaisua keskustan turvallisuuden ja viihtyisyyden lisäämiseksi

Tampereen keskusta-aluetta voidaan kohentaa monin keinoin. Julkisuudessa on keskusteltu laajasti erityisesti keskustorin ympäristössä ilmenevistä lieveilmiöistä, joihin on syytä puuttua. Yksittäistä kikkaa tilanteen ratkaisemiseksi ei ole, vaan asia edellyttää useita toimenpiteitä sosiaalityöstä kaupunkitilan kehittämiseen. Tampereen vihreät ovat laatineet toimenpidelistan keskustan rauhoittamiseksi ja viihtyisyyden lisäämiseksi.

Tampereen vihreiden kunnallisvaaliohjelmassa todetaan asiasta seuraavaa: ”Edistetään koko kaupungin ja erityisesti keskusta-alueen turvallisuutta ja viihtyisyyttä pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti yhdessä mm. poliisin ja sosiaalialan toimijoiden kanssa. Otetaan turvallisuusnäkökulma vahvasti huomioon kaupunkisuunnittelussa ja kehitetään myös liikenneturvallisuutta siten, että kaupunkitila on entistä turvallisempi liikkua ja oleskella.”

Keskusta kuuluu kaikille kaupunkilaisille. Voimme kehittää keskustorin ympäristöä paitsi satsaamalla alueen viihtyisyyteen mm. palvelujen ja tapahtumien avulla, myös kohentamalla alueen rakenteita istutuksista penkkeihin.

Häiritsevän päihteidenkäytön kaltaisten turvattomuuden tunteita lisäävien asioiden ehkäisemiseksi voimme tehdä joitakin nopeita ratkaisuja ja tarjota mm. turvallisen ”kostean” tilan päihdeongelmaisille. Pitkäjänteinen sosiaalityön ja päihdehuollon kehittäminen yhdessä käyttäjien kanssa on myös välttämätöntä. Kukaan ei ole ihmisroska, mutta yksittäinen ryhmä ei myöskään saa ottaa haltuun julkista tilaa muiden kustannuksella.

Välittömät toimenpiteet:

  • Päihteidenkäyttäjille tarkoitetun turvallisen ”kostean” tilan järjestäminen ydinkeskustan välittömään läheisyyteen. Tilassa tulee olla mahdollisuus viettää aikaa ja mm. peseytyä ja vaihtaa vaatteet. Tilojen suunnittelussa on kuultava myös päihteidenkäyttäjiä.
  • Poliisin, Tampereen kaupungin, seurakuntien, kolmannen sektorin, yksityisen turvallisuusalan ja yrittäjien välisen yhteistyön kehittäminen, yhteisen toimielimen perustaminen ja turvallisuus- ja viihtyvyysnäkökulmien painottaminen Tampereen strategisessa keskusta-hankkeessa.
  • Penkkien ja istutusten kohentaminen koko keskusta-alueella. Kuninkaankadun Anttilan puoleisen päädyn viihtyisyyden ja palvelujen kehittäminen yhdessä yritysten kanssa.
  • Keskustorin kioskin ja sen terassialueen kehittäminen, laajentaminen ja remontoiminen.
  • Ilkivaltaa ehkäisevien materiaalien ja tilaratkaisujen käyttöönotto häiriöalttiiden alueiden perusparannusten yhteydessä.
  • Roskisten lisääminen koko keskustan alueelle.

Muut toimenpiteet:

  • Etsivän ja auttavan sosiaalityön ja päihdetyön resursointi ja kehittäminen.
  • Sosiaalisen asuntotuotannon varmistaminen.
  • Tontinhallintakysymysten selvittäminen siten, että järjestyksenvalvonta helpottuu mahdollisilla ongelma-alueilla.
  • Häiritsevän liikennemelun vähentäminen rauhoittamalla Hämeenkatu asteittain kävelylle, pyöräilylle ja joukkoliikenteelle.
  • Tapahtumatarjonnan suuntaaminen myös Keskustorin kioskin yhteyteen ja ympäristöön.
  • Yritysten vastuuttaminen esimerkiksi pikaruokapakkausten ym. roskien siivoamisen resursoinniksi keskustorilla ja sen lähiympäristössä.
  • Osallistuvan budjetoinnin satsaus kaupunkilaisten omiin ideoihin keskusta-alueen viihtyisyyden lisäämiseksi.

https://tampereenvihreat.fi/wp/wp-content/Vaaliohjelma2012.pdf

Lisätietoja:
Olli-Poika Parviainen
opp (at) vihreat.fi
040 806 2576

Anna-Kaisa Heinämäki
akheina (at) gmail.com
0400 823 214

Friman: Kasvattaminen on muutakin kuin rankaisemista

Oheinen kirjoitus julkaistiin Pirkkalainen-lehden Viikon vieras -palstalla 10.10.2012.

Koulujen kurinpitokeinot ovat olleet tänä vuonna säännöllisesti otsikoissa. Apulaisoikeuskanslerin antama huomautus Sylvään koulun rehtorille Jan Anderssonille kiihdytti jo alkanutta keskustelua koulun keinoista puuttua oppilaiden käytökseen. Keskustelu on pyörinyt rangaistuskeinojen ympärillä, välillä muunlainen kasvattaminen ja ohjaaminen tuntuvat unohtuvan. Puheenvuoroissa sekoittuvat toistuvasti koulun oikeus rangaista ja koulun mahdollisuus puuttua asioihin.

Sylvään koulun rehtori sai huomautuksen, koska koulussa oli tupakoinnista määrätty rangaistuksena tutkielman kirjoittamista jälki-istunnon sijaan. Huomautuksessa kommentoitiin myös rankaisemista koulumatkojen aikana tapahtuneista rikkeistä. Rehtorin tiedotteessa oli kerrottu, että kaikki koulumatkoilla tapahtuvat ilkivalta- ja kiusaamistapaukset käsitellään koulussa, mikä huomautuksen mukaan antoi väärän kuvan koulun toimivallan laajuudesta.

Kurinpidon suhteen perusopetuslaki on selkeä. Rikkeistä saa antaa jälki-istuntoa, kirjallisen varoituksen tai erottaa määräajaksi. Oppilasta ei voi vaatia suorittamaan muita rangaistuksia. Vaikka laki rajaakin rangaistusvaihtoehdot muutamaan, tapoja puuttua epätoivottuun käytökseen on paljon enemmän. Perusopetuslakia pitää kenties tarkastaa kurinpidon osalta – esimerkiksi kasvatuskeskustelujen asema olisi hyvä kirjata lakiin – mutta ei kasvatusta pidä ajatella pelkän rankaisemisen kautta.

Lain mukaan oppilasta ei voi esimerkiksi pakottaa siivoamaan omia sotkujansa. Tarkoittaako se, että jälki-istunnon antaminen on ainoa keino oppilaan ojentamiseen? Ei tietenkään. Yhdessä vanhempien kanssa voidaan pohtia mahdollisuuksia oppilaan käytöksen muuttamiseen. Vanhemmilla on aina paremmat mahdollisuudet rangaista oppilasta kuin koululla. Jos koti hyväksyy ja on mukana koulun kasvatustehtävässä, nykyisen lain mukaisilla rangaistuksilla pärjää pitkälle. Jos taas esimerkiksi kotona hyväksytään oppilaan tupakointi, tuskin mikään määrä tutkielman kirjoitusta saa sauhuttelijaa tumppaamaan.

Huomautuksen uutisoinnista sai helposti sen virheellisen kuvan, että laki kieltäisi opettajia puuttumasta kiusaamiseen tai huonoon käytökseen koulumatkoilla. Lain mukaan koulu ei voi rangaista oppilasta kouluajan ulkopuolella tapahtuvista asioista. Jos näen oppilaan K-kaupan kulmalla tupakka huulessa koulun jälkeen, en voi lätkäistä hänelle jälki-istuntoa. Voin kuitenkin puuttua asiaan siinä missä kuka tahansa muukin aikuinen. Mikään ei myöskään estä minua ottamasta yhteyttä oppilaan kotiin ja kertomaan lapsen käytöksestä. Tässä pätee sama kuin edellä: jos kotona ollaan samalla puolella opettajan kanssa, lain mukaiset ojennuskeinot riittävät hyvin.

Kiusaaminen taasen on ongelma, jota tuskin koskaan ratkaistaan jälki-istunnolla tai muilla kurinpitotoimilla. Koulumatkoilla tai esimerkiksi Facebookissa tapahtuvia kiusaamistapauksia käsitellään kouluissa harva se päivä. Ratkaisu tilanteisiin löytyy keskustelemalla oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa. Kiusaamis- ja ilkivaltatilanteissa rangaistusoikeus tietysti antaisi opettajille suuremman vallan oppilaisiin, mutta koululaiselta pitäisi voida olettaa aikuisten tottelemista ja hyvää käytöstä ilman rangaistuksen uhkaakin. Oikea asenne pitää oppia ja opettaa kotona.

Rangaistuskeinojen tulisi toimia kasvatuksen tukena, ei olla sen perusta. Keinoja pitää olla riittävästi, muttei opettaja tietenkään voi keksiä rangaistuksia oman mielensä mukaan. Opettajan auktoriteetin ei pitäisi perustua rangaistuksilla uhkaamiseen, vaan aikuisuuteen, ammattitaitoon ja välittämiseen.

Väinö Friman
Yläkoulun opettaja, 1-vuotiaan lapsen iskä ja ilmastoaktivisti.

Haapa-aho ja Parviainen: Kohtuuhintaiset asunnot ovat houkuttelevan Tampereen edellytys

Julkaistu Aamulehden mielipidepalstalla 5.10.2012

Tampereella on kolme suurta korkeakoulua ja jopa 35 000 opiskelijaa Vuosittain moni muuttaa Tampereelle opiskelujen vuoksi ja Tampere onkin yksi Suomen vetovoimaisimmista ja nopeimmin kasvavista kaupunkikeskuksista. Asuntojen saatavuus on ensiarvoisen tärkeää Tampereen vetovoiman säilyttämiseksi. Erityisesti uusien, kaupunkiin muuttavien opiskelijoiden aiheuttama syksyn kysyntäpiikki johtaa siihen, ettei kohtuuhintaisia asuntoja ole riittävästi tarjolla.

Vuokraturvan mukaan Tampereen keskustan läheisyydestä on vaikea saada hyväkuntoista, pientä vuokra-asuntoa syksyn kysyntäpiikin aikaan. Kaikkein vilkkaimpaan aikaan vuokrissa saattaa myös olla jopa 10 prosenttia sesonkilisää.

Tänä vuonna Tampereen tilanne ei ole ollut täysin toivoton, vaikka kysyntää on ollut paljon. Tämä johtuu muun muassa opiskelijajärjestöjen välittämien yksityisten asuntojen aiempaa paremmasta saatavuudesta.

Kaupungin ja opiskelija-asuntosäätiöiden asuntotarjonnassa sen sijaan ei ole lisäystä aiempiin vuosiin verrattuna. Tänäkin vuonna useat uudet opiskelijat ovat joutuneet turvautumaan hätämajoitukseen. Jatkossa kaupungin tulisikin osallistua nykyistä enemmän hätämajoituksen mahdollistamiseen esimerkiksi yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa.

Opiskelijat ovat tyypillisesti heikon toimeentulotilanteensa takia altavastaajan asemassa yksityisiä vuokra-asuntoja etsiessään. Asunto on jokaisen perusoikeus ja myös opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus miellyttävään asumiseen opiskeluaikanaan. Hyvien asuntojen saatavuus ei siis voi olla pelkästään yksityisten markkinoiden varassa, koska kaikki eivät pysty hankkimaan asuntoa yksityisiltä markkinoilta korkeamman hintatason takia.

Jotta Tampereen asema yhtenä houkuttelevimmista opiskelukaupungeista säilyisi, on kaupungin asuntopolitiikassa huomioitava erityisesti pienten, kohtuuhintaisten asuntojen riittävä tarjonta. Opiskelija-asuntoyhteisöt ovat merkittävässä osassa opiskelijoiden asuntojen tarjoajina, mutta korkeakouluopiskelijoista vain kolmanneksella on mahdollisuus asua opiskelija-asunnossa.

Opiskelija-asuntokannan lisäämistä kannattaakin tukea esimerkiksi varmistamalla eri asumismuotojen yhdistelyä kaavoituksessa ja uusien asuinalueiden suunnittelussa, nopeuttamalla kaavoitusta ylipäätään ja huomioimalla opiskelijat alueiden täydennysrakentamisessa. Opiskelija-asuntojen rakentamista voidaan helpottaa myös mm. joustamalla autopaikkavaatimuksista kantakaupunkiin rakennettavien opiskelija-asuntojen kohdalla ja siellä missä joukkoliikenne on riittävän sujuvaa.

Olga Haapa-aho
Tampereen vihreiden nuorten – Virnu ry.n puheenjohtaja

Olli-Poika Parviainen
Tampereen vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Paukkeri: Koukkuniemen asiakastyytyväisyyskyselyn keskeisiä huomioita

Tampereen Koukkuniemen asiakastyytyväisyyskyselyn keskeisiä huomioita

Koukkuniemen vanhainkodissa tehtiin tänä kesänä kolmas asiakastyytyväisyyskysely. Aikaisempiin v. 2008 osallistuivat asukkaat, v.2010 asukkaat ja omaiset ja nyt tähän uunituoreeseen valikoitiin 97 asukasta, joista ainoastaan yksi kieltäytyi.

Koukkunimessä on tämän valtuustokauden aikana tapahtunut erittäin suuria rakenteellisia ja työtapoihin liittyviä muutoksia sekä alueelle on valmistumassa reilun vuoden päästä Jukola-Impivaara yksiköt, joissa on 140 asiakaspaikkaa. Tällä hetkellä Koukkuniemessä on 23 osastoa ja 560 asukaspaikka. Hoitoaika on 75%:lla alle 3-vuotta. Työntekijöitä on 550, mukana on myös lääkärit ja erityistyöntekijät.

Koukkuniemen tyypillinen asiakas on 81-vuotias nainen. Kyselyyn vastanneista 50% oli 89-91 -vuotiaita. Hyvää hoitoa kyselyyn vastanneista koki 80% ja huonoa 20%. Täysin ilman lähiomaisia asukkaista on 10%. Asteikolla 1 (huono) – 5 (erinomainen) Koukkuniemi sai nyt arvosanan 3,75.

Omaisneuvosto on jäänyt yllättäen pienelle huomiolle sillä vain 13% tiesi siitä.

Edellisiin kyselyihin peilaten tyyväisimpiä oltiin uudistuneeseen ruoka- ja ravitsemistottumuslinjaan. Ulkoilua sai nyt nauttia riittävästi 68% vastanneista. Asukkaita käytiin katsomassa vähintään kerran viikossa 61%:lla, mutta niitäkin on joita ei käydä katsomassa 9%. Hoidon ammattitaitoon oltiin tyytyväisiä, mutta aikaa eli asukkaan kohtaamista, jutustelua koettiin olevan liian vähän. Tämä lienee yksi kehittämiskohde jatkossa, sillä henkilökunnan määrä on on valtuustokauden aikana kasvanut.

Kysely tehtiin haastatteluperiaatteella eli jokaista vastaajaa haastateltiin henkilökohtaisesti. On muistettava, että päivä, monisairaiden senhetkinen tila vaikuttavat luonnollisesti aina ihmisten antamiin vastauksiin.Lisäksi vastauksiin sai itse muotoilla vapaasti ja esiin nousi usein, että mielikuva ja media välittämät tiedot eivät vastanneet todellisuutta.

Vuoden 2013 lopulla saamme uusia tiloja ja henkilöstön työhyvinvointi ja lähiesimiesten jatkuva kouluttaminen ovat haasteinamme. Uutta teknologiaa ja innovaatioita kaivattaisiin jo haastattelujen pohjalta, asukkaat haluaisivat pitää enemmän yhteyttä lähi-ihmisiinsä.

Jatkossa pyrkimyksemme on, että mahdollisisman moni saisi palata kotiinsa, mutta alueella toimii myös Rauhanniemen sairaala, joka on yhtenä avustavana tahona jos kunto heikkenee. Lisäksi Rauhanniemessä ja Kaupissa toimivat poliklinikat auttavat kotikäynneillään seuraamalla asukkaan kuntoa. Tavoitteena olisi, että saisimme Koukkuniemestä kuntoutus- ja hoivapalveluien keskuksen, jossa olisi tarjolla moniammatillisista ja monituottajamalliin sidottua palvelukonseptia.

Koukkuniemi 2020-hanke on pyörinyt jo kolmisen vuotta ja siihen on pilotoitu mm. kunnallista tehostettua palveluasumista ja yhteistyötä THL:n, Sitran ja Yliopiston kanssa.

Jouko Paukkeri
Tampereen laitoshoidon johtokunnan puheenjohtaja

Kalliomeri: Onko meillä varaa syrjäytymiseen?

Helsingin Sanomat kirjoitti viime viikolla tärkeästä aiheesta: lasten, nuorten ja lapsiperheiden tuesta ja sen rapautumisesta pääkaupunkiseudulla (ks. HS 21.9.12). Jutussa kiinnitettiin huomiota kotiin annettavan avun vähenemiseen, perheneuvolan jonoihin ja koulukuraattorien suuriin oppilasmääriin. Tampereella tilanne on hyvin samankaltainen: ennaltaehkäisevää tukea on vaikeaa saada oikea-aikaisesti ja riittävästi. Perheneuvolaan joutuu jonottamaan pahimmillaan puoli vuotta – ellei perheen tilanne ole akuutti. Pitkä odottelu antaa lapsiperheille väärän viestin: apua ei saa tai sitä kannattaa hakea vasta kärjistyneeseen tilanteeseen. Myös oppilasmäärät yhtä koulukuraattoria kohden eivät vastaa suosituksia.

Vaikka elämmekin taloudellisesti vaikeaa aikaa, lasten ja nuorten hyvinvointipalveluista ei pidä karsia lyhytnäköisesti. Erityisesti juuri epävarmoina aikoina työttömyyden ja muitten sosiaalisten ongelmien kärjistyessä monet lapsiperheet ja nuoret kaipaavat kipeimmin tukea. Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton kannanotossa todetaan, että 1990-luvun laman aikana kouluterveydenhuollon ja kasvatus- ja perheneuvonnan resurssien karsiminen johti lasten ja nuorten sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien kasvamiseen. Seurauksena lasten ja nuorten tarve psykiatriseen laitoshoitoon lisääntyi. Kunnat joissa leikattiin eniten kouluterveydenhuollosta 1990-luvulla, joutuivat vastaavasti 2000-luvulla lisäämään resursseja erikoissairaanhoitoon. Lyhytaikaisesti saatu säästö vaihtui pitkäaikaiseen ja pysyvään kulujen kasvuun sekä nuorten mielenterveyden radikaaliin heikkenemiseen.

Useiden tutkimusten mukaan syrjäytymiskehitys saa alkunsa jo varhaislapsuudessa. Syrjäytyminen nähdään läpi elämän kulkevana huono-osaisuuden jatkumona. Kierre voidaan katkaista oikeaan aikaan tarjotulla tuella ja tähän on Tampereellakin kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. ”Hyvin toimivat peruspalvelut ovat parasta ehkäisevää lastensuojelutyötä”, todetaan myös kaupungin omassa lastensuojelun suunnitelmassa. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja, jotta kaupunki pystyy vastaamaan tähän itse esitettyyn haasteeseensa! Sivusin asiaa aiemmassa blogi-kirjoituksessa, joka käsitteli ryhmäkokoja: kouluissa ja päiväkodeissa pitää olla riittävästi aikuisia ja ammattilaisia, joilla on aikaa kohdata ja kuulla lapsia sekä nuoria. Ennaltaehkäisevän tuen saamista ei pidä sitoa lastensuojelun asiakkuuteen: esimerkiksi kotiin annettavaa apua ja perhetyötä pitäisi tarjota erilaisissa elämän kriiseissä tukea tarvitseville perheille – ei vain lastensuojelun asiakkaille. Liian pitkään odotettaessa eivät enää kevyet tukitoimet riitä ja tämä johtaa pysyviin ja vakavampiin ongelmiin.

Nuorten harrastustoiminta, nuorisotilat ja järjestöjen tekemä nuorisotyö ovat peruspalvelujen ohella tärkeitä yhteisöllisyyttä lisääviä palveluja. Nuorisotila Uniikin kohtalo oli hetken vaakalaudalla, mutta onneksi sen merkitys tuotiin ajoissa esiin ja toiminta sai jatkua. Uniikin kaltaiset tilat tarjoavat nuorille tärkeitä vertais- ja aikuiskontakteja sekä turvallisen paikan jossa viettää aikaa. Tällaiset sosiaaliset siteet voivat muodostua ratkaiseviksi ja käänteen tekeviksi elämän suuntaa etsivän nuoren elämässä. Yhteiskunnan antama tuki ei saa päättyä peruskoulun loppumiseen, sillä monet tarvitsevat tukea kaikkein eniten juuri peruskoulun jälkeisinä vuosina siirtyäkseen jatko-opintojen kautta onnellisesti työelämään. Tampereella esimerkiksi etsivä nuorisotyö tekee tärkeää työtä juuri niiden nuorten kanssa, jotka ovat vailla opiskelu- ja työpaikkaa. Jokainen uhkaavasta työttömyysputkesta näillä keinoilla pelastettu nuori on merkittävä voitto meille kaikille.

Kuten Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas on todennut, yhteiskunnan tulisi olla mahdollisuuksien yhteiskunta, jossa portit ovat avoimet kaikille eri taustoista tuleville lapsille. Mahdollisuuksien politiikka on paitsi inhimillistä myös taloudellista: hyvin kohdennetut palvelut toimivat tehokkaasti ja ennaltaehkäisevästi sekä säästävät lopulta yhteiskunnan varoja. Kysymys ei siis ole siitä, mihin meillä on taloudellisesti varaa, vaan siitä että syrjäytymisen uhatessa nuoria meillä ei ole varaa olla toimimatta.

Henri Kalliomeri
Opettaja