Ydinvoimasta meillä ja muualla

huhti 19, 2010

Elämme keskellä kuuminta ydinvoimakeskustelua. Valtakunnan tasolla Suomen tulevaisuuden energiaratkaisut uhataan lähiviikkoina naulata kestämättömään ja vaaralliseen tuontiteknologiaan, siis ydinvoimaan. Muutamilla paikkakunnilla on jouduttu käymään läpi armoton sirkus liittyen ydinvoimalan sijoitusaikeisiin tai uraanin louhintaan omassa kunnassa mutta meillä Tampereella on saanut olla aika rauhassa.

Tähän asti Tampereen Sähkölaitos on ollut niitä harvoja sähköyhtiöitä, jotka eivät ole olleet suoraan osallisina ydinvoimabisneksessä (tosin pörssisähköosuuden myötä ydinsähköä myydään meilläkin, vuonna 2008 osuus oli vajaa 2 %). Kunnallisvaalien energiateeseissä alleviivasin, ettei ydinvoima kuulu Tampereen energiapalettiin tulevaisuudessakaan. Nyt näyttää, että asiasta päästään keskustelemaan. Johdantona tähän toimi Tampereen Sähkölaitoksen toimitusjohtaja Jussi Laitisen valtuustolle pitämä ajankohtaiskatsaus 22.2.2010.

Tilaisuudessa kävi ilmi, että Sähkölaitoksen johto haluaisi luvan aloittaa tunnustelut ikioman osakkuuden saamiseksi johonkin tulevaisuuden ydinvoimayksikköön. Yhtenä perusteluna tähän on toimitusjohtajan mukaan se, että Tampereen seudun lämmitysenergian tarve on tulevina vuosina vähenemässä merkittävästi energiatehokkuustoimien ansiosta, kun taas sähköntarve jatkaa kasvuaan. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa tuotetun lämmön määrä määrittää myös ulos saatavaa sähkön määrää. Toimitusjohtajan ennusteessa tarvittaisiin siis sähkön hankintaa muualta ja siihen ratkaisu olisi hänen mukaansa ydinvoimaosuus.

Ihailen Sähkölaitoksen lujaa uskoa lämmityksen energiatehokkuuteen, kummastelen sähköntarpeen kasvuodotuksia ja ennen kaikkea ihmettelen keneltä Sähkölaitos aikoo atomivoimaosuuttaan kosiskella. Nyt tyrkyllä olevien kolmen laitoksen osakkuudet ollaan jo aikapäiviä sitten varattu loppuun. Näin ollen mahdollinen kuudes, seitsemäs tai kahdeksas ydinvoimala ei tule kyseeseen vaan Sähkölaitoksen katse onkin siis jo seuraavalla kierroksella, jolloin puhutaan jo kenties yhdeksännestä (9) yksiköstä!

Vihreät esitteli maaliskuussa Vihreän kasvun mallin , jossa jopa voimakas sähkönkulutuksen kasvu voidaan toteuttaa ilman ydinvoimaa. Sähkön tarpeeseen voidaan vaikuttaa ja sen riittävyys voidaan turvata tehokkaammalla säästöllä, paremmalla kysyntäjoustolla ja voimakkaammalla uusiutuvien edistämisellä.

Sähkölaitoksen melko yllättävästä avauksesta huolimatta paikalla olleet valtuustoryhmien edustajat olivat kuitenkin hereillä ja suhtautuivat esitetyissä puheenvuoroissaan ajatukseen tuoreeltaan nihkeästi (tosin Kokoomuksesta ei tainnut kukaan käyttää puheenvuoroa).

Sain ensikosketukseni ydinvoimaan huhtikuussa 1986 kun tieto Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tavoitti suomalaiset. Olin juuri täyttänyt 6 vuotta. Pelokkaan lapsen mieleen jäi tuolloin väite, että laskeuman saastuttaman sadeveden kanssa kosketuksiin joutuneet sairastuisivat 10 vuoden kuluttua syöpään. Itse mökkeilimme onnettomuuden aikaan sadesäässä pahimman laskeuman saaneella alueella nykyisen Jämsän seudulla.

Viikko sitten kävin tutustumassa Hämeenlinnassa paikalliseen tekopohjavesijärjestelmään, samanlaistahan suunnitellaan Tampereen seudulle. Järjestelmää Ahvenistolla meille esitellyt toimitusjohtaja muisteli muina miehinä 24 vuoden takaisia työpäiviään Tampereen vesihuollon parissa. Tuolloin meidän tamperelaistenkin raakaveden cesium-pitoisuudet lähtivät nousuun eikä asialle ollut mitään tehtävissä.

Ydinvoimaa – ei kiitos.

Sanna Huikuri, varavaltuutettu

Linkkejä:

Vihreiden ydinvoimateesit

Äänestä ydinvoima historiaan!