Tamperelaisen vammaispolitiikan tulevaisuus

maalis 19, 2010

Tampereen kaupungilla on vammaispoliittinen ohjelma. Sitä eivät tiedä edes monet niistä, joiden pitäisi olla vastuussa sen toimeenpanosta. Ei ihme, että uutta ohjelmaa valmisteleva työryhmä korostaa korostamasta päästyään konkretiaa: on oltava selkeä aikataulu, seurannasta pitää sopia ja niin edelleen.

Tampereen kaupungin vammaisneuvoston viime kokouksessa käytiin läpi vammaisjärjestöiltä ja yksittäisten vammaisten ihmisten kommentteja esiin nostamia asioita. Näyttää siltä, että ohjelma rakentuu aika samalla tavalla kuin sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla oleva valtakunnallinen vammaispoliittinen ohjelma, tuttavallisesti Vampo. Itsenäinen elämä, yhdenvertaisuus ja itsenäinen elämä ovat tavoitteet, joiden toteutumista edistäviä toimenpiteitä ohjelmaan kirjataan. YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksella on sekä paikallisen että valtakunnallisen ohjelman rakentamisessa suuri rooli. Se on kaiken pohja.

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok) oli ilahduttavasti kanssani samaa mieltä siitä, että vammaispolitiikka on paljon laajempi asia kuin tietyt palvelut turvaava vammaispalvelulaki, johon se valitettavan usein samaistetaan. Uuden vammaispoliittisen ohjelman yhtenä ideana pitäisi olla vammaisnäkökulman valtavirtaistaminen niin, että vammaiset ihmiset otettaisiin huomioon kaikessa päätöksenteossa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että vammaispolitiikalle ei nimettäisi yksittäistä vastuuhenkilöä, joka vahtii ohjelman toteutumista. On erittäin tärkeää, että ohjelman toteutumista seuraa asiantunteva, täysipäiväinen vammaisasiamies.

Konkreettisessa lähestymistavassa on vaaransakin. Voi käydä niin, että ohjelmasta tulee pelkkä toimenpiteiden listaus ja pidemmän tähtäimen visiot unohtuvat. Esimerkiksi saatetaan miettiä, miten puututaan siihen, että kuljetusten ohjauskeskuksessa on tyly työntekijä, eikä keskustella siitä, millainen olisi paras mahdollinen tapa järjestää vammaisten liikkuminen. Nykyhetki ja menneisyyskin on toki otettava huomioon, mutta ne eivät saa muodostua liian raskaiksi kahleiksi tulevaisuudelle.

Amu Urhonen
Varavaltuutettu, Tampereen vammaisneuvoston ja valtakunnallisen vammaisneuvoston jäsen