Kaupunginvaltuuston kevätkauden viimeinen kokouspäivä oli tapahtumarikas.
Aamulla neuvottelin toisen asteen koulutuksen tilaajan ja tuottajan välille paketin lukioiden säästöjen keventämiseksi aiemmin lautakunnassa päätetyistä. Kaupunki siis joutuu säästökuurille, koska sen käyttömenot ovat erityisesti terveydenhuollon osalta läjähtämässä käsiin ja tulopohja on kasvanut menoja hitaammin. Aiheesta toisen lautakuntani osalta mm. täällä (joskin lähikirjastot pelastimme jo aiemmin).
Löysimme viime perjantaina hieman liikenevää rahaa TampereSenior-hankkeesta, Vuores-projektista ja konsernijohdon kuluista ja sovimme XL-ryhmien puheenjohtajien kanssa käyttävämme ko. summan eli 300 000 euroa lukioiden tilanteen helpottamiseen. Aiemmin kevensimme säästövelvoitteita kaupunginhallituksessa mm. lasten kotihoidon tuen Tampere-lisän ja ikäihmisten palvelujen osalta.
Toisen asteen koulutukseen kohdentui Tampereen äkillisesti heikentyneestä taloustilanteesta johtuen yli miljoonan euron säästövelvoite. Lukioiden kannalta tilanne oli sikäli ongelmallinen, että heillä oli vanhoja budjettirasitteita pohjalla ja säästöt olisivat olleet ensi lukukaudelle kohtuuttoman rajut. Kursseja olisi jouduttu vähentämään aiottua enemmän ja esimerkiksi tuntiopettajien palkat olisivat säästöjen seurauksena laskeneet: koeviikkojen aikataulutuksen vuoksi joitakin tunteja on jäänyt palkallisesti pitämättä. Asia on herättänyt myös paljon julkista keskustelua.
Nyt sovimme, että koeviikot palautetaan viisipäiväisiksi jolloin opettajat voivat opettaa kurssien kaikki tunnit eivätkä palkat laske. Lisäksi haemme vielä sisäisiä kohdennuksia lukiotoimen säästöille siten, ettei kursseja tarvitse leikata niin paljon kuin pahimmissa ennusteissa kaavailtiin.
Rakensimme esityksemme säästöjen kannalta kustannusneutraaliksi, jotta säästötavoite kuitenkin toteutuu. Kaupungin menot on pidettävä aisoissa ja yli varojen eläminen kostautuisi myöhemmin.
Ammatillisen koulutuksen osalta säästövelvoitetta ei nyt voitu keventää, mutta Tampereen ammattiopiston ja Pirkanmaan koulutuskonsernin fuusio ensi vuonna auttaa tilannetta. Lisäksi Tampereen ammattiopistolle on haettu lisäopetusrahaa ja lisäpaikkoja valtiolta. Täytyy kuitenkin todeta, etteivät Tampereen ammattiopiston säästöt heikennä syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviä tavoitteitamme.
Piipahdettuani päivällä suunnittelujaostossa kävin Tampereen ammattiopistolla Hervannassa puhumassa tilaisuudessa, joka oli tarkoitettu kaikille peruskoulunsa päättäneille mutta yhteishaussa ilman opiskelupaikkaa jääneille. Viestini voi tiivistää kahteen toteamukseen: opiskelu kannattaa aina vaikka ei vielä tietäisikään lopullisia urasuunnitelmiaan ja kaupunki tekee kaikkensa, jotta jokaiselle peruskoulunsa päättäneelle löytyy jatkopaikka.
Poissaollessani kaupunginhallitus valitsi kaupungille uuden hallinto- ja henkilöstöryhmän johtajan. Paljon onnea Kirsi Koskelle! Hänen kanssaan on ollut ilo työskennellä ja uskon, että huippuvirkaan valittiin oikea nainen.
Ennen valtuuston kokousta esittelin valtuustolle suunnitelmaa Tampereen työllisyydenhoidon uudeksi kokonaisuudeksi. Olen vetänyt aihetta pohtinutta työryhmää. Tavoitteemme on yhdistää konsernissa pirstaleisesti toiminut työllisyydenhoito yhden tilaajan (osaamis- ja elinkeinolautakunta) ja yhden tuottajan (Työllisyydenhoidon palvelukeskus ja sen alihankkijat) alle, vahvistaa työllisyydenhoidon poliittista ohjausta, tehdä yksilön työllistymispolusta mahdollisimman aukoton ja vähentää byrokratiaa.
Valtuuston kokouksessa esittelin ensin lautakuntieni säästöesitykset ja jätin aamulla valmistuneen esityksemme lukioiden säästövelvoitteen keventämisestä. Esitys herätti paljon keskustelua ja koulutuksesta keskusteltiin muutenkin kokouksessa paljon. Esimerkiksi sitoutumattomien Hannu Soro oli syystäkin huolissaan toisen asteen koulutuksesta Tampereella ja kokoomuksen Sofia Wikman oli huojentunut siitä, että saimme kevennettyä säästövelvoitetta näiltä osin. Myös demarien Johanna Loukaskorpi puhui asiasta hyvin.
Valtuuston ryhmä 28 eli demarien, vasemmistoliiton, perussuomalaisten ja kommunistin tekninen vaaliliitto oli tehnyt oman vaihtoehtoisen säästöesityksensä, josta äänestimme. Viime viikkojen poliittisen eripuran (jonka alkuperää en ole vieläkään tarkkaan hahmottanut) seurauksena he panttasivat esitystään viimeiseen asti emmekä päässeet ottamaan siihen kantaa ennen kokouksen alkua. Sosiaalidemokraatit olivat kuulemma kieltäytyneet aiemmista neuvottelutarjouksista, mutta toisaalta he syyttivät aggressiivisesti kokoomusta keskustelemattomuudesta ja luottamuksen rikkomisesta.
Syitä voisi spekuloida paljon, mutta arvaan kyseessä olevan ainakin osittain ryhmien toimintakulttuurien erot: Salin vasen puoli koki lautakuntien tekemät säästöesitykset sanelupolitiikkana, kun taas keskellä ja oikealla koettiin hyväksi se että säästöt mietittiin laajalti asiantuntijalautakunnissa eikä esimerkiksi yksin kaupunginhallituksessa tai ryhmyrien kesken.
Lasten ja nuorten palvelujen lautakuntaa lukuun ottamatta lautakunnat (jotka siis koostuvat valtuustoryhmien jäsenistä) tekivät päätöksensä yksimielisesti, myös sdp:n ja kumppaneiden tuella.
Mutta politikoida toki saa. Vaalien lähestyessä sanat kovenevat. Kritisoin vastaesitystä joiltakin osin: esimerkiksi rantaväylän tunnelin kehitysrahoista ei voi vähentää kun rahat on tältä vuodelta pitkälti jo käytetty.
Tietohallintoon esitetyt lisäsäästöt taas olisivat johtaneet tärkeiden kehityshankkeiden, kuten vaikkapa avoimen datan edistämisen kaatumiseen. Puhumattakaan siitä, että tietohallinnon kehittämishankkeet tuottavat usein säästöjä kaikkialla konsernissa. Lisäksi moni muukin esitetty säästötoimenpide oli näennäinen: esimerkiksi ostopalveluihin esitetyt säästöt olivat jo sisällä muiden prosessien säästövelvoitteissa jne.
Keskustelu oli poikkeuksellisen värikästä. Oma esitykseni voitti kaupunginhallituksen esityksen neuvostoliittolaisin luvuin 66 puolesta ja yksi poissa. Demarien ym. esitys hävisi esitykselleni äänin 39-27, ellen väärin muista.
Ilta huipentui moraaliseen pohdiskeluun. Vasemmistoliiton Mikko Aaltonen oli tehnyt valtuustoaloitteen pikavippien mainonnan kieltämiseksi kaupungin alueella. Hyysäystä ja kontrollointia kavahtavana arvoliberaalina en yleensä innostu kielloista, mutta en ole relativisti ja sovelsin tarkoituksenmukaisuusharkintaa: kaikki pikavippien käyttäjät eivät toki joudu ongelmiin tai syrjäydy, mutta kyseessä on kuitenkin kaikkein pienituloisimpiin kohdistuva elinkeino joka aiheuttaa niin paljon ongelmia, ettei sitä ole syytä tukea julkisen vallan toimesta.
Ne joille pikavippien maksuehdot eivät missään tapauksessa ole ongelma, eivät pikavippejä tarvitse. Kyse ei myöskään ole pankkitoiminnasta, jota säädellään aivan eri tavoin. Näin ollen kannatin pikavippien mainonnan kieltämistä. Valtuustoryhmästämme mm. sosiaalialan ammattilainen Mervi Janhunen ja ylikonstaapelina toimiva Anna-Kaisa Heinämäki käyttivät asiasta hyviä puheenvuoroja.
Kyse ei siis ole pikavippien käyttäjien leimaamisesta vaan todennetusta tosiasiasta, jossa pikavipit tuottavat suhteettoman paljon ongelmia yhteiskunnalle ja monille yksilöille. Aaltosen ja kumppaneiden aloite voitti äänestyksessä. Morjes vaan pikavippimainokset katukuvasta. Ei tule ikävä.
Kokous päättyi lopulta melkein puolilta öin. Sen jälkeen poljin uuteen kotiin kesäyössä. Viime aikoina olen kuunnellut innoissani Palefacen uutta ja sopivan synkkää levyä, mutta nyt sorruin Elokuun humpparäpäytykseen. Sopivan juustoista raikkaaseen yöilmaan. Ja mitä ihmettä minulle on tapahtunut? Mistä tämä musiikkimaun avautuminen?