Erikoinen episodi tänään.
Kaupunginhallitus käsitteli kaupungin ympäristöpolitiikan linjauksia ja tulevaisuuden tavoitteita. Ideana on selkeyttää kaupungin ympäristöasioiden hallintaa. Ympäristöpolitiikan sisälle kuuluvat mm. kestävän kehityksen edistäminen konsernin sisällä, jätehuollon kehittäminen, viherverkon laajentaminen ja tietenkin luonnonsuojelu.
Hienoa linjauksissa on se, että ne määrittävät selkeät askelmerkit kaupungin ympäristöpolitiikan toteuttamiseksi tulevaisuudessa. Aiemmin ympäristöpolitiikka on vaiheillut eri prosessien välillä ja jäänyt paikoin muiden intressien jalkoihin.
Luonnonsuojelutavoitteiksi esityksessä linjataan suojelualueiden suunnitelmallinen lisääminen ja uhanalaisten luontotyyppien ja lajien ja perinnebiotooppien säilymisen turvaaminen. Aikataulu ulottuu vuosiin 2020 ja 2050. Linjausten mukaan vuoteen 2020 mennessä luonnonsuojelualueiden yhteispinta-ala kasvaisi nykyisestä noin 420 hehtaarista noin 750 hehtaariin eli 1,4 %:iin kokonaismaapinta-alastamme. Tämä on edistysaskel nykyiseen verrattuna.
Kaikki on kuitenkin suhteellista. Esimerkiksi Espoossa suojelualueiden osuus on nykyisin noin 12 % maapinta-alasta ja Vantaallakin yli 6 %. Turkukin ohittaa Tampereen reippaasti.
Toki Tampereella on Teiskosta johtuen laaja pinta-ala. Meillä on myös paljon kaupungin maata, joka voitaisiin suojella suoriltaan poliittisella päätöksellä jos niin haluttaisiin. Tämä ei ole maanomistajilta pois. Näin ei kuitenkaan ole innostuttu tekemään.
Luonnonsuojelun hyödyt ihmisten viihtyvyydelle ja tietenkin itse luonnolle ovat kiistattomia. Siksi esitimme, että vuoteen 2050 ulottuva luonnonsuojelualueiden tavoitemäärä nostettaisiin kuuteen prosenttiin pinta-alasta. Esitimme myös luonnonsuojelualueiden yhteispinta-alan kasvattamista 1500 hehtaariin eli neljään prosenttiin kokonaismaapinta-alastamme vuoteen 2020 mennessä .
Esittelevät viranhaltijat eivät innostuneet. Heidän mukaansa Tampereella ei ole riittävästi arvokkaita alueita suojeltavaksi. Tässä unohdettiin se, että luonnonsuojelulliset arvot kyllä kasvavat kunhan alueet suojelun myötä jätetään rauhaan ja niiden annetaan kehittyä. Siis ellei alue ole pysyvästi pilalla ja harva kaupungin luontoalue onneksi on. Lisäksi voidaan toteuttaa erilaisia ennallistamistoimenpiteitä. Osasyy nihkeyteen liittynee siihen, että metsiä hallinnoi kiinteistötoimi jolla on omat intressinsä.
Kokoomus halusi lisätietoa eikä lämmennyt esityksellemme ainakaan tässä vaiheessa. Demarit, vasemmistoliitto ja kd sen sijaan kannattivat esitystämme ja hetken jo näytti siltä, että pääsemme linjaamaan kaupungille uudet, paremmat tavoitteet.
No miten kävi? Esittelijät vetivät närkästyneiden kommenttien jälkeen esityksensä pois, jotta emme tee ”hätäisiä ja harkitsemattomia” päätöksiä. On se vaan mukavaa, kun vaaleilla valittuja ylimmän tason päättäjiä holhotaan. Toki esityksemme perustui siihen, millaisia suojelualuemääriä voidaan saavuttaa pitemmällä aikavälillä kaupungin oman maanomistuksen avulla.
Taustalla kyse on rahasta ja autonomiasta. Jos metsiä suojellaan, astuu ELY-keskus kuvioihin ja kaupungin autonomia maa-alueisiin heikkenee. Raha taas puhuu erityisesti silloin, kun puhutaan vaikkapa maa-alueiden vaihdoista osana investointeja.
Asiassa oli vielä sekin omituinen sävy, että kaupungin luonnonsuojeluohjelma johon esityksen prosentit viittaavat on vielä kesken. Meidän ei siis sanotusti olisi pitänyt kajota suojelualueiden määriin ohjelman valmistelun ollessa kesken. Silti meidän olisi pitänyt hyväksyä tietyt (matalat) suojelualueiden määrät nyt ennakkoon. Mikäli olisimme näin tehneet ja olisimme myöhemmin yrittäneet vaikuttaa itse luonnonsuojeluohjelmaan, olisimme todennäköisesti saaneet kuulla kaupunginhallituksen lyöneen luvut jo lukkoon. Tämä jos mikä on huonoa hallintoa ja harhaanjohtamista, tahatonta tai ei.
Asia tulee päätöksentekoon ennemmin tai myöhemmin ja silloin tietenkin esitämme tämän saman tavoitteen tai jonkun vastaavan, jolla saamme enemmistön suojelemaan lisää luontoa Tampereella. Siihen asti ei voi kuin ihmetellä sitä, miten viranhaltijat vetävät herneen nenään kun poliitikot tekevät politiikkaa. Tai siis yrittävät tehdä.
Ensi kertaan. Jos olisin pormestari, en hyväksyisi tällaista vaan olisin ottanut asian omaan esittelyyni. Valta on välillä vaikeasti hahmotettavaa, mutta tänään se oli paikalla ja sitä käytettiin väärin ja demokratian vastaisesti. Poliitikon kuuluu voida päättää ja viranhaltija voi minun puolestani närkästyä niin paljon kuin hän haluaa, kunhan se tapahtuu hänen vapaa-ajallaan kokouksen jälkeen.
Uusi yritys seuraavalla kerralla. Toivotaan parasta.