Joakim Vigelius (ps.) kirjoittaa mielipiteessään nuorisorikollisuuden kasvusta ja linkittää aiheen maahanmuuttoon. Olemme Vigeliuksen kanssa samaa mieltä siitä, että väkivalta- ja ryöstörikollisuuden kasvuun tulee suhtautua vakavasti, mutta käsityksemme tehokkaista toimista eroavat merkittävästi. Olemassa olevan näytön valossa rikollisuuden vähentämisessä on rangaistusten koventamisen sijaan tehokkainta keskittyä ennaltaehkäiseviin keinoihin, jotka puuttuvat rikollisuuden taustasyihin, kuten eriarvoisuuteen, mielenterveysoireiluun ja diagnosoimattomiin neuropsykiatrisiin haasteisiin. Keskustelussa Tampereen turvallisuudesta ja maahanmuuttajien integroitumisesta onkin tärkeää ymmärtää hallituksen viimeaikaisten toimien todennäköiset negatiiviset vaikutukset näihin kaikkiin.
Nykyinen hallitus leikkaa juuri niistä toimista, joilla voidaan vaikuttaa sekä nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyyn että maahanmuuttajien kotoutumiseen: koulutuksen, sosiaalipalveluiden, työllistämispalveluiden ja järjestökentän leikkaukset vaikeuttavat entisestään onnistunutta kotoutumista ja haasteellisissa tilanteissa elävien nuorten avunsaantia. Siten ne lisäävät riskiä juuri niiden ongelmien kasvuun, joita Vigelius kirjoituksessaan käsittelee. Oma kysymyksensä on myös nuorisorikollisuuden liittäminen nimenomaan maahanmuuttajanuoriin, vaikka suurin osa nuorisorikollisuudesta ei edelleenkään ole maahanmuuttajataustaisten nuorten tekemää. Rikollisuuden ehkäisemiseksi olisi päinvastoin tärkeää panostaa sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen, koulutuksen laadun ja tuen kehittämiseen sekä mielenterveysongelmien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn kaikkien nuorten parissa. Sen sijaan näiltä palveluilta viedään nyt resursseja.
Jos nimenomaan maahanmuuttajanuorten rikollisuudesta ollaan huolissaan, niin kotouttamisen ja ehkäisevän työn resurssit, kuten koulutus- ja nuorisopalvelut, ovat avainasemassa pyrittäessä estämään syrjäytymistä. Valitettavasti myös näiden palveluiden rahoitusta on nyt karsittu. Hallitus on lisäksi esittänyt perheenyhdistämisen kriteerien tiukentamista myös alaikäisten kohdalla. Kun samanaikaisesti sosiaaliturvaa leikataan rajusti, yhteiskunnan eriarvoistuminen kiihtyy ja yhä useampi maahanmuuttajanuori on vaarassa marginalisoitua.
Rangaistuksia ampuma-ase- ja uusintarikoksista ollaan myös koventamassa, vaikka useiden tutkimusten valossa tällä harvemmin on toivottua vaikutusta rikosmääriin. Tulevat tiukennukset tuovat Suomen vankiloihin lähivuosina satoja uusia vankeja, kymmenien miljoonien lisäkustannukset, sekä entistä enemmän nuoria, joiden on vankilan jälkeen aiempaakin haastavampaa päästä kiinni yhteiskuntaan, ja jotka näin jopa entistä todennäköisemmin jatkavat rikollisella polulla.
Vigelius toteaa Ruotsin esimerkin olevan varoittava. Juuri tämän varoittavan esimerkin valossa meidän tulisikin välttää toistamasta politiikkaa, joka leikkaa maahanmuuttajien ja nuorten tukipalveluista ja jättää heidät ilman yhteiskunnan riittävää tukea. Kirjoituksen maalaama uhkakuva ei ratkea ankarammilla rangaistuksilla ja yhteiskunnan tukiverkon leikkauksilla. Turvallinen yhteiskunta ja turvallinen Tampere rakentuvat ennaltaehkäisevin toimin, joiden avulla aidosti vähennetään syrjäytymistä ja mahdollistetaan kaikille nuorille, olivat he sitten kantasuomalaisia tai maahanmuuttajataustaisia, tasapuoliset lähtökohdat löytää oma paikkansa yhteiskunnassa.
Johanna Kirjavainen
tekniikan tohtori, kuntavaaliehdokas (vihr.)
Julia Sangervo
psykologi, varakansanedustaja, aluevaltuustoryhmän varapuheenjohtaja (vihr.)