Medikalisaatio tarkoittaa ihmisen arkielämän lääketieteellistymistä. Elämään liittyviä tapahtumia selitetään lääketieteen termein ja niitä pyritään lieventämään lääketieteen mahdollistamin keinoin. Teknologiakehitys tukee medikalisaatiota tuottamalla uusia menetelmiä sekä lääkkeitä terveyden ja toimintakyvyn saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kyseessä on lääketieteen vuorovaikutus yhteiskuntaan, teknologiaan, kaupallisuuteen, politiikkaan ja yksilöön. Sosiaalinen, kaupallinen ja teknologinen kehitys synnyttävät uusia tarpeita. Arkkiatri Pelkonen toteaa ihmisten kehittävän uusia terveysuhkia. Niitä etsitään arkisesta elinpiiristä, kun varsinaiset taudinaiheuttajat (mikrobit) hoitoineen on löydetty.
Arjen haasteet, kaupalliset tuotteet ja palvelut ovat toisiaan ruokkiva noidankehä. Yksinäisille vanhuksille on tarjolla mm. seuraa, rahaa vastaan. Inhimillisestä vuorovaikutuksesta on tullut tuote, jonka hankkiminen on sidoksissa yksilön varallisuuteen. Yksinäisyydestä ja sosiaalisen verkoston olemattomuudesta on tullut vaiva tai jopa sairaus, johon on ostettavissa ”lääke”. Entä ne ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta tähän tuotteeseen?
Kuntien ollessa yhä vaikeammissa taloustilanteissa on syytä miettiä, millaisten palveluiden järjestäminen on sosiaalisesti kestävää. Myös palveluiden järjestämisen malli vaikuttaa kuntatalouden kuormittuvuuteen. Mikäli sosiaali- ja terveyspalveluita hankitaan yksityisiltä palveluntuottajilta, on hyvä pohtia, mitä se tuottaa yhteisöllisesti. Markkinaehtoisesti toimivat yritykset eivät toivo terveys- ja sosiaalipalvelujen kysynnän hiipumista, päinvastoin.
Medikalisoitumisen vaikutuksia voidaan vähentää kanssaihmisiä arvostamalla sekä huolehtimalla tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Lisäksi ihmiset voisivat olla tyytyväisiä kyllin hyvään elämään, eikä vaadita aina jotain mainostilaa vallanneista uutuuksista.
Hanna-Kaisa Heilimo
varavaltuutettu 2012-
(Vihr.)