Tampereen vihreiden tammikuisessa keskustelutilaisuudessa käsiteltiin kaupungin kasvua. Aihe herätti yleisössä vilkasta keskustelua ja tunteet kävivät välillä hyvinkin kuumana.
Aiheeseen johdatti kaupunginvaltuutettu Kirsikka Siik, joka heitti ilmoille kysymyksen: onko jatkuva kasvu kaupunkimme hyvinvoinnin edellytys? Uutisoinneissa kasvu tuodaan yleensä esiin positiivisena asiana. Tiettyyn pisteeseen asti se sitä varmasti onkin, sillä kasvun myötä saadaan taattua tietyt palvelut. Vihreästä näkökulmasta katsottuna kasvu ei kuitenkaan saa olla tulevien sukupolvien elämisen este.
Tredea Oy:n toimitusjohtaja Ari Tuulentie on tehnyt 15 vuotta työtä, jossa keskeisessä asemassa on ollut elinkeinoelämän kasvun edistäminen. Tuulentie myönsi kuitenkin BKT: n kehnoksi onnellisuuden mittariksi. Toisaalta kysymyksenasettelu kasvun välttämättömyydestä tuntuu taantuman aikaan elitistiseltä. Tuulentien mukaan on huomattavasti parempi, että kasvu tapahtuu meillä eikä toisella puolen maapalloa. Teknologinen kehitys on Suomessa aivan toista kuin kaukomailla. Laman myötä entistä enemmän työpaikkoja on siirtynyt Kiinaan, joka ei ole Tuulentien mukaan kenenkään kannalta hyvä asia. Tuulentie huomautti kasvujakin olevan erilaisia. Sähköautoteollisuuden ja saastuttavan teollisuuden kasvuissa on kyse täysin eri asioista. Tällä hetkellä kasvumme tuleekin palveluista. Yleisö ymmärsi Tuulentien pointin, mutta oli eri mieltä termistöstä. Kasvun sijaan tulisikin puhua siirroista.
Vihreän Elämänsuojelun liiton puheenjohtaja Göran Ekström toi esille talouskasvun olleen alunperin keino, mutta muuttuneen sittemmin päämääräksi. Ja juuri tässä kohdin mentiin metsään. Vanha viisauskin sen sanoo: rajallisessa tilassa ei voi olla rajatonta kasvua. Kehityksen lopputulos ei voi olla parempi kuin sitä eteenpäin vievät voimat. Moottorina toimivatkin Ekströmin mukaan nykyisin ahneus ja itsekkyys. Kukaan tuskin pystyy sanomaan kuinka huono tulos lopulta on. Jotain kertonee kuitenkin jo nykyinen sukupuuttoaalto, joka on ihmisen toimesta suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Arvostettujen ekologien mukaan vähintään puolet lajeista kuolee ennemmin tai myöhemmin sukupuuttoon. Ekströmin mukaan siirtymä teollisuuden kasvusta palveluiden kasvuunkaan ei ole aukoton vastaus. Jostain tulevat palveluiden ostoonkin siunaantuneet rahat. Mitä sitten voimme tehdä? Ekström havainnollisti asiaa palikkatornin avulla. Ensin tulee ottaa pois ne palikat, joita maapallo ei kestä. Sitten tulee suorittaa käytettävien resurssien uusjako. Ennen kaikkea Ekström peräänkuulutti älyllistä rehellisyyttä. Kehityksen suunta on muutettava ja tähän tarvitaan yhteispäätös. Aikaväliksi sopisi 50 vuotta.
Entä milloin kaupunki sitten on tarpeeksi suuri? Voitaisiinko mallia lähteä hakemaan vaikkapa Uudestakaarlepyystä, joka on tutkimuksissa todettu Suomen onnellisemmaksi kaupungiksi.
Sari Poutiainen
järjestösihteeri
Tampereen vihreät ry