Tampereella on keskusteltu kesän mittaan toreilla ja kävelykadulla pörräävistä ”laitapuolen kulkijoista”, ”häiriköistä” jne.
Joidenkin valtuutettujen kommentteja aiheesta olen lukenut myötähäpeää tuntien. Eikö kaikista kuntalaisista pitäisi puhua mieluiten kunnioittavaan ja vähintäänkin asialliseen sävyyn! Valtuutetuilta odotan myös ongelmia analysoivaa puhetta ja kaupungin palvelujärjestelmään ja päihdeongelmaisten hoitopolitiikkaan perehtymistä.
Kun aikoinaan työskentelin sosiaalityöntekijänä Tampereella, tapasin paljonkin niin raitistuneita kuin edelleen juovia alkoholisteja esim. Uramonkadulla Tahmelassa ja Muonatuvalla Nekalan Peräkylässä. Ihmisiä, joilla ei ehkä elämässä ollut kaikki mennyt ihan silleen niin kuin oli alun perin suunniteltu.
Meillä jokaisella on oma elämäntarinamme ja omat syymme siihen, miksi olemme mitäkin valintoja tehneet. Joillakin valinnanvapautta on ollut alun alkaenkin enemmän kuin joillakin toisilla. Viinan kanssa jatkuva läträäminen ja huumeriippuvuus puolestaan ovat asioita, jotka kaventavat yksilön valinnanmahdollisuuksia.
En usko, että kenenkään lapsuudenhaaveena on tulla kodittomaksi tai alkoholistiksi tai saada kanssaihmisiltä otsaansa syrjäytyneen leima. Moni kuitenkin asuu tai elää kadulla. Onko heillä vaihtoehtoja? Kenen tehtävänä on vaihtoehtoja tarjota?
Kaupungilla oli aiemmin Viinikanlahden ensisuoja, jossa oli myös nk. märkä puoli eli yöpymismahdollisuus päihtyneille. Kun ensisuoja lopetettiin ja päihdeongelmaisten palveluja keskitettiin Hervantaan 2011, niin kyllä se on mielestäni vaikuttanut niin keskustan kuin Hervannan keskustan tilanteeseen. Puhuin useaan otteeseen ensisuojan lopettamisen vaikutuksista silloiselle apulaispormestarille ja tavoitteena oli, että korvaavat palvelut järjestetään. Tietääkseni neuvotteluja käytiin ja sopivia tilojakin etsittiin kaupunkialueelta. Asia oli kai jo hautautunut, kunnes julkinen keskustelu leimahti – syynä keskusteluun ei valitettavasti vain ole ollut niinkään huoli päihdeongelmaisista vaan huoli kaupunkikuvasta!
On tosiasia, että aina on ihmisiä, joille päihderiippuvuus on elämäntapa ja jotka eivät pysty tai eivät halua päästä juomisesta tai aineista eroon. Heilläkin pitää olla oikeus ihmisarvoiseen elämään. Ruokaan, puhtauteen, lämpöön – ja muiden ihmisten seuraan.
Tarvitsemme etsivää päihdetyötä, uudenlaista hoitoonohjausta ja riittävästi matalan kynnyksen palveluja. Asian vauhdittamiseksi Petri Siuro ja muu Tampereen vihreä valtuustoryhmä jätti 13.2.2012 valtuustoaloitteen etsivän päihdetyön parantamiseksi ja alkoholistien hoitoon pääsyn nopeuttamiseksi.
”Kadun miehiltä ja naisilta” itseltään voisi myös kysyä, miten he tämän ongelman ratkaisisivat. Ilahtuneena luin 9.8. Morosta, että myös sosiaalipalvelujen tilaajapuolen on tarkoitus kysyä ihmisiltä itseltään, mikä heitä auttaisi.
Mervi Janhunen, varavaltuutettu