Terveyspolitiikalla tehdään talouspolitiikkaa

syys 12, 2017

Ennaltaehkäisy on tämän hetken kuuma peruna, jonka tärkeyttä juuri kukaan poliitikko ei jätä painottamatta. Suora lainaus kuuluu pormestariohjelmasta; ” ennaltaehkäisevä ote on osa kaikkia kaupungin palveluita”. On erinomaisen hyvä, että ennaltaehkäisyn taloudellisiin ja ennen kaikkea inhimillisiin vaikutuksiin ollaan hiljalleen havahduttu. Yksi konkreettinen toimi on valtuustoryhmämme esittämä senioreiden liikuntakortti.

Tampereella on noin 34 000 yli 70-vuotiasta, jotka olisivat kaikki automaattisesti kortin mahdollistaman maksuttoman liikunnan piirissä. Tämä voidaan nähdä kädenojennuksena kaupunkimme varttuneemmalle väestölle taloudellisesta taustasta riippumatta ja sitä se onkin, mutta ennen muuta tämä on inhimillistä talouspolitiikkaa.

Yksi lonkkamurtuma maksaa noin 22000 euroa. Väestön ikääntyessä myös niinkin arkisesta asiasta kuin kaatumisesta aiheutuvat kulut kasvavat. UKK-instituutin tekemä tutkimus osoitti, että joka kolmas ikääntyneiden kaatuminen ja kaatumisvamma sekä joka neljäs kaatumisen aiheuttama murtuma voidaan ehkäistä. Jos aiemmin kotona asunut jää lonkkamurtuman vuoksi laitoshoitoon on kustannus ensimmäisenä vuonna noin 50000EUR.

Valtakunnallisesti keskimäärin 0,8% yli 65-vuotiaista saa lonkkamurtuman vuosittain. Tampereella se tarkoittaisi noin 300 murtumaa eli 6,6 miljoonaa euroa. Mikäli ilmaantuvuus laskisi 0,7 prosenttiin säästöt olisivat vähintään 700000 euroa, ja mikäli 0,6% niin 1,4 miljoonaa euroa vuodessa. Viidessä vuodessa ilmaantuvuuden laskeminen 0,6%:iin tekisi säästöjä 7 miljoonaa. Vetreämmässä kunnossa olevan kaatumisriski on huomattavasti pienempi kuin heikkokuntoisen.

Luonnollisesti vaikutukset menevät vielä syvemmälle kuin kaatumisriskin vähentämiseen – esimerkiksi diabeteksen hoitoon käytetään 9% kaikista Suomen terveysmenoista. Liikunnan lisääminen on yksi olennaisista diabetestä ennaltaehkäisevistä toimista. Yhden tyypin 2 diabeteksen hoitaminen maksaa ilman lisäsairauksia 1000 euroa vuodessa ja lisäsairauksien kanssa keskimäärin miltei 6000 euroa.

Näissä molemmissa ja monissa muissa tapauksissa riskiryhmään kuuluvien liikunnan lisääminen tuo potentiaalisesti moninkertaiset säästöt investoinnin kustannuksiin nähden.

Terveysinvestoinnit tulee nähdä myös talouspolitiikkana.

Perttu Jussila